Luukku 8

No niin, nyt tämäkin postaus tulee ajallaan, toisin kuin kaksi viimeisintä kirjoitusta Weed-mangoista. Kuten arvelin, tässä osassa itse sotakoirien ja hokkaidolaisten taistelu sai alkunsa.
Viimein Sasuke jäi kiinni valehtelusta! Chako vaikutti ihan ok hahmolta, mutta tässä osassa sen pisteet kyllä ropisivat alas. Ei siksi, että se jätti Sasuken valehtelun takia, vaan siksi, että ensin narttu vinkui Sasukea mukaansa kylään ja kun uros viimein jättää kaiken taakseen, alkaa kitinä siitä, että miksi hän jätti kaiken. No miksiköhän? Ja Chako olikin vain sellainen hempukka, joka oli kiinnostunut Sasukesta vain soturiuden ja olemattoman komentajuuden takia. Pinnallista käytöstä.

Olen vähän kahden vaiheilla siinä, oliko Hakuron päätös olla kutsumatta Ouun laumaa avuksi hyvä asia. Minusta oli sinällään hyvä, ettei heti turvauduta toiseen laumaan ja osoiteta näin heikolta vihollisen silmissä. Toisaalta kuitenkin Hakuron olisi pitänyt kunniansa ylitse
miettiä itse vihollista, joka oli kuitenkin tappanut pohjoisen joukot kokonaan. Ammattitappajan sanaa olisi kannattanut kuunnella, mainitsihan Jerome niiden olleen hyvin koulutettuja sotakoiria. Tosin, Hakuro ei ole nähnyt Jeromea taistelemassa, joten ehkä hän ei tiedä Jeromen olevan suht hyväkin soturi.
Sotakoirat ovat kyllä suosikkivihollisiani jo nyt koko Weedistä. Hougen oli säälittävä ressukka, jonka voimia oli yliliioiteltu selkeästi ja juoppo albiinoapina oli ylisuuri ja jokseenkin epälooginen vihollinen. Sotakoirat ovat tavallisia saksanpaimenkoiria, jotka ovat kuitenkin saaneet kovan koulutuksen Venäjällä. Niillä ei ole mitään teräshampaita tai aseita, ne ovat vain loistokkaita taistelijoita. Eritoten pidän myös siitä, että koirilla itselläänkin on sotilaskuri ja -laki itsellään. Victor sanoo: "Oletteko unohtaneet velvollisuutenne sotilaina?! Rangaistus sotilaan tehtävien laiminlyönnistä on kuolema!" ja tämä jo kertoo, että sotakoirat ovat vahvaa ja erittäin järjestelmällistä porukkaa. Se näkyi myös niiden taistelutyylissä.
Aram ja Maxim saapuivat osastojensa kanssa ja odotin näitä kahta oikein paljon sarjaan. Vielä Bozlevin ilmestymistä odotan, mutta se ei tapahdu vielä pariin osaan. Aram on todella vaarallisen näköinen ja mangan loppupuolella tämä näyttikin pelottavalta. Aram kiinnostaa niin luonteeltaan kuin menneisyydeltäänkin, kuten Maxim myös.
Ram oli todella sympaattisen oloinen hahmo ja tästä tuli vähän mieleen Mukku, joka Hougen-saagassa toimi eräänlaisena viestinviejänä. Ihan hauskaa, että mukaan otetaan näitä lemmikkikoiriakin auttamaan villikoirien asioissa.

Kun neito on pulassa, Weed lähtee kalaan.

Ouussa ei tapahtunut mitään ihmeellistä, Sasuke palasi ystäviensä luokse ja Weed oli taaskin pihalla omista tunteistaan. Weedin käyttäytyminen oli todella hämmentävää, kun Kotetsu saapui hakemaan tätä Koyukin avuksi. Minun mielestä jos jota kuta rakastaa, niin yleensä on myös valmis tekemään lähes mitä vaan. Varsinkin tuollainen Koyukin pelastaminen oli aika pieni asia, mutta sitä taaskaan en sulata, että lauman ylipäällikkö vain jättää tehtävänsä ja lähtee heilastelemaan jonnekin muualle. Ei lauma toimi niin, että ylipäällikkö vain häipyy ja muut vain nyökkäilevät vieressä, jopa Gin ja muut Ouun vanhat soturit. Kukaan ei edes varmaan sanonut poikkinaista sanaa ja ehdottanut Koyukin tuomista laumaan, Weedin annettiin vain mennä.
Kaksikon rakkaudentunnustuskin oli aika ilmeetöntä, minusta Weedin ilme ei värähdä oikein missäkään vaiheessa. Se on lähinnä nolostellut GB:n ja Kyoshiron vitsailuille, mutta Koyukin kanssa se on lähes aina perusilme naamallaan. Koyukissa taas ihmetytti se, että se jäi miettimään Weediä ja sen ystäviä, muttei ollenkaan omaa veljeään Kotetsua tai puolisiskoa Chakoa.

Hakuro voitettiin sekunneissa.

Oli hyvä nähdä, että Hakuro yritti ensin selvitä sotakoirista pelkästään puhumalla ja antamalla noille tilaisuuden häipyä Hokkaidosta. Tässä vaiheessa sotakoirat kuitenkin näyttivät taitonsa ja vaarallisuutensa, sillä ne tekivät hetkessä Hakurosta lähes toimintakyvyttömän. Hakuron laumalaiset toimivat liian hitaasti ja näiden ja Venäjän joukkojen välillä nähtiin kyllä selkeä kontrasti taistelutyyleissä. Pidin myös siitä, että sotakoirat turvautuivat yhteen strategiaansa ja häipyivät paikalta nopeasti, antaen villikoirille sellaisen käsityksen, että ne pakenivat heitä.
Victorin joukkojen kohdatessa Seiryun lähettämät tiedustelijat pääsin viimein samaistumaan Victoriin kunnolla. Tämä sanoo tiedustelijoille: "Saarroimme teidät kilometri sitten. Luulisi kulkukoirilla edes hajuaistin toimivan!" ja tätä olen itsekin päivitellyt monta kertaa. Koirat eivät haista mitään välillä, mutta välillä taas havaitsevat heti hajun. Koiran kirsu on kuitenkin todella tarkka hajuille ja villikoirilla sen pitäisi ollakin, koska joutuvathan ne metsästämään ruokansa ja taistelemaan vihollisia vastaan. Kulkukoirat eivät vieläkään olleet tajunneet sotakoirien strategiaa, vaan vasta sitten, kun Victor sen heille kertoi.

Oli mukava nähdä Lydia varoittamassa Suzakulle ja tämän perheelle Aramista. Lydia näyttää pehmenevän pikkuhiljaa, mutta onneksi mitään äkkikäännytystä ei ole tapahtunut Ouun puolelle, niin kuin esimerkiksi Hopeanuolessa kävi monta kertaa.
Minun on pakko myöntää, että itseäni hieman hirvitti sivu, jossa Hakuro käski soturinsa nopeasti ympyrämuodostelmaan ja sanoi, että vihollinen on tulossa. Voin jotenkin kuvitella itseni pimeälle niitylle, jonka ympärillä verenhimoiset ammattisotilaat vaanivat ja valmistautuvat hyökkäykseensä.

Maxim, Aram ja muut sotilaat näyttivät voimansa taistelussa. Maxim sai tapettua Hakuron pojan Genbun yhdestä ainoasta iskusta.

Manga jäi jännittävään kohtaan, keskelle taistelua. En malttaisi odottaa seuraavaa osaa, sehän ilmestyy vasta seuraavan vuoden puolella. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta, mutta eihän tässä kauaa ole jouluun ja uuden vuoden aattoon.

Asiaan kuuluvasti muutama avatar vielä käytettäväksi.