Mielipide: Weed 36

Pahoitteluni siitä, että tämä mielipidekirjoitus tulee vasta nyt kun uusi mangakin on ehtinyt jo ilmestyä. Kiireitä on yhä ja oli minulla tuossa sellainen kirjoitusblokkikin päällä, ettei oikein mikään teksti tahtonut lähteä sujumaan niin, että olisi voinut julkaista jotain.

Tämä osahan ilmestyi jo perjantaina 3.10. ja hankinkin sen jo heti silloin. Täytyy sanoa, että tämä manga oli kieltämättä ehkä tylsin tähän mennessä. Oli ihan mukavaa lueskella sellaista rauhallista olemista, mutta Kamakirin pikkupahikset olivat jotenkin tylsähkö veto. Osassa oli kuitenkin viimein sellaista huumoria, jota oli kiva lukea ja se laittoi ainakin minut hymyilemään.

Sanoo Kyoshiro.

Heti mangan alussa pääsin huokailemaan, sillä edellinen osa päättyi Kotetsun ilmestymiseen. Samassa Ouun sotureiden suusta alkoi kuulua sättimistä ja vähättelyä, varsinkin GB:n ja Kyoshiron osalta. Kyoshiro itse käyttäytyy kuin mikäkin pentu suurimmaksi osaksi, Kotetsu oli tilanteessa paljon korrektimpi ja aikuisempi kuin Hopeturkki. Ylipäätään en pitänyt siitä, miten GB uhkasi tappaa Kotetsun ja ajoi tätä takaa kuin hullu. Pöyristyttävintä oli Ginin ja muiden GNG-sotureiden käyttäytyminen. Mossilta Kotetsu sai myötätuntoa, mutta Gin ja Akame vain hyssyttelivät. Ihanko totta pennulle paranee vain huudella tappouhkauksia muka tämän parhaaksi? Kuvittelisin Ouun lauman pyrkivän pitämään oman maineensakin suht puhtoisena. Gin on näköjään myös unohtanut kokonaan sen, että se itse samanikäisenä juoksi villikoirien perässä ilman lupaa ja tämäkin käännytettiin kotiin pehmeästi verrattuna Kotetsun tapaukseen.

Kuten aikaisemmin sanoin, tässä mangassa oli mukavasti sellaista sopivaa huumoria minun makuuni. Se kevensi tunnelmaa ja sai tästäkin vähän paremmanoloisen osan (inhottaa, että huumori meni niin huonoon suuntaan jo heti seuraavassa osassa...) ja tuli näille vitseille hymyiltyäkin. Eritoten GB:n ja Kyoshiron naljailu oli hauskaa luettavaa ja kaksikolla tuo vitsailu on pysynyt ihan hyvissä rajoissa. Sasuke taasen aiheuttaa inhotuksia taas, en vain pidä hahmosta enää ollenkaan sen raukkamaisuuden ja siihen kohdistuvan/sen aikaansaaman huumorin takia. Tässäkin osassa se valehteli Chakolle olevansa komentaja ja odotin jo innolla, että GB ja Kyoshiro olisivat juosseet kertomaan tästä juonesta. Ylipäätään ihmettelin hieman sitä, miten kukaan ei puuttunut Sasuken valehteluun laumassa. Ouun laumassa on siis ihan okei, että tavallinen rivisotilas valehtelee olevansa komentaja ja ylempiarvoinen kuin oikeasti? Tämä kummastuttaa itseäni, mutta eipä Ouun sotureiden ollessa kyseessä oikein ihmetytä. Jotenkin koko lauma on minusta muuttunut vain pehmeämmäksi sitten GNG-aikojen.

Joko Weed on todella tyhjäpää tai sitten se ei näytä ymmärtävänsä, mutta se käyttäytyy jotenkin oudosti aina kun joku tekee pilaa sen ja Koyukin suhteesta. Weed punastelee, mutta aina välillä se on vain hiljaa ja vaikuttaa siltä, ettei se ole lainkaan perillä siitä mistä muut puhuvat ja vitsailevat. Tavallaan tätä on ihan kiva katsella, mutta toivoisin Weedin reagoivan edes jotenkin tuollaiseen ilmiselvään naljailuun.
Jälleen kerran tuli typerä olo lukiessa kohtausta, jossa Kotetsu pakeni Kamakirin miehiä eikä tämä tietenkään kertonut mitään niiden pahoista teoista. Tämä on jotenkin kamala klisee monissa tarinoissa ja tv-sarjoissa ja se laittaa itseni ärsyyntymään, eivät kaikki hahmot nyt varmaan niin typeriä ole, etteivät uskalla kertoa miten asiat oikeasti ovat. Kamakirin entiset laumalaiset olivat jotenkin sellainen veto, että aloin epäilemään Takahashin olleen hieman epätietoinen Weedin seuraavista tapahtumista tai ainakin se siltä tuntui. Onhan tällaisia pikkupahiksiakin kiva nähdä, mutta lähinnä niiden ja Weedin välinen taistelu oli puuduttavaa lukea. Se tuntui kestävän kauan ja Weed tuntui todella heikolta. Kaiken lisäksi Kotetsu menetti häntänsä eikä Weed voinut lähteä paikalta pennun kanssa, vaan jäivät sitten molemmat pahiksien kynsiin. Kotetsu on niin pieni, että Weed olisi saanut kannettua tai edes raahattua tätä kauemmas. Koyukin ja Chakon ilmestyminen oli oikea piste iin päälle, Koyuki oli avuton eikä saanut itseltäni pisteitä juurikaan. Okei, kyllähän se yritti roikkua vihollisen jalassa kiinni, mutta eipä siitäkään mitään tullut.

Oli jotenkin vaikuttavaa lukea kohtausta, jossa Kotetsu itki suruaan ja vihaansa. Mossin käydessä Yusuken kimppuun ja käskiessä Kotetsun nauraa tälle oli hieno kohtaus. Siinä Kotetsu sai oikeasti nähdä ja kokea sen, ettei hyväsydäminen sotilas voi nauraa kuolemalle. Mutta: Weedin sanat siitä, etteivät Ouun soturit iloitse toisen kuolemasta. Voi kun Weed olisi elänyt vanhaa kunnon GNG-aikaa: kaikki iloitsivat ja juhlivat karhujen kuolemaa. Voin kuvitella Weedin puolustelemassa hirviökarhu Akakabutoa...
Koyuki aiheutti tässäkin tilanteessa vähän silmien pyörittelyä, eihän Mossin kuritus ollut vielä mitään. Saas nähdä, miten Koyuki käyttäytyy siinä tilanteessa kun vihollinen oikeasti hyökkää ja porukkaa kuolee ympäriltä.

Mielipiteeni tästä osasta on aikalailla se, että ainut mikä tämän osan pelasti oli hyvä huumori. Löin nimittäin melkein kämmeneni kasvoilleni kun luin Akamen parannuskeinosta - verisestä kankaasta. Ensinnäkin en usko, että koirat ovat kaataneet moniakaan karhuja sitten Akakabuton, eihän niistä ole ollut mitään mainintaakaan missään. Toiseksi, minne ihmeeseen koirat keräävät verta talteen? Kantavatko ne jotain pulloa mukana, jossa veren voi kuljettaa ja säilyttää milloin minnekin mentäessä? Ja kolmanneksi: kuinka ihmeessä karhunveri pysäyttää verenvuodon? Tämä oli sellainen kohtaus, että hetkeksi piti kyllä pysähtyä miettimään, että mitä ihmettä. Toivottavasti kangaskikkailua ei nähdä tulevaisuudessa, koska se lähinnä vain naurattaa minua.

Yhä enemmän ajattelen, että Gin näkee Koyukissa itse Sakuran eikä Weed. Gin nimittäin vertaa koko ajan Koyukia Sakuraan ja olihan Weedin ja Koyukin tapaaminenkin samanlainen kuin muinoin ylipäällikön ja Sakuran. Tämä on vähän hölmöä jo sen puolesta, kun Gin tuntuu olevan kokoajan puhumassa Koyukista ja Sakurasta samassa lauseessa. Weed ei kuitenkaan itse ole Sakurasta maininnut, vaikka eihän se olisi yllätys vaikka Koyuki olisikin hurmannut tämän muistuttamalla edesmennyttä emoa, olihan jossain vaiheessa tutkimus jonka mukaan miehet valitsisivat äitinsä näköisen puolison...

Vielä lopuksi muutama avatar liittyen tähän osaan.

Mitä mieltä sinä olet Weedin 36. osasta?

Ginga-maailman isät

Koska Ginga-sarjassa esiintyy suurimmaksi osaksi uroksia ja miehiä, on isiäkin sarjassa paljon. Gingassa harmillisesti isähahmot jäävät yleensä kaukaisiksi hahmoiksi eikä heillä ja heidän jälkeläisillään ole välttämättä kovinkaan lujaa suhdetta. Silti suurinosa isistä on kuitenkin suojelevaisia jälkeläisiään kohtaan, mikä kertoo heidän kyllä välittävän heistä.

Karhukoirasuvun teemana on oikeastaan aina ollut se, että isä on jossain muualla kuin missä sen pennut. Tämä alkaa jo Rikistä, sillä uros ei tiennyt Gohein mahtavan karhukoiran olevan hänen isänsä. Se selviää vasta, kun Riki tapaa tämän myöhemmin ja kysyy koiran nimeä. Heikko pentu ei uskaltanut kertoa olevansa Shiron pentu, mutta aikuinen koira tiesi kyllä olevansa tämän isä.
Shiro kuitenkin kuolee Akakabuton kynsissä ennen kuin kaksikon välille olisi ehtinyt tulla luja isä-poika-suhde.
Gin tietää isänsä olevan legendaarinen Riki, mutta nuorena pentuna se näkee isänsä lentävän rotkoon Akakabuton kämmenen kautta. Siitä eteenpäin kaikki elävät siinä uskossa, että Riki on kuollut, vaikka tämä oikeasti alkoi keräämään koiria laumaksi Akakabutoa vastaan. Ginin liittyessä laumaan se pitää Rikiä isänään, mutta Rikin muistinmenetyksen vuoksi tämä ei muista Giniä. Kun muisti sitten lopulta palaa, Riki kuolee myös taistelussa ja Ginistä tulee johtaja.

On jotenkin yllättävää, että isän poissaoloa on käytetty niin usein Gingassa, mutta kenties se antaa ideoita ja itse päämäärän tarinalle: pitää etsiä isä. Weedissä Gin lähtee muiden sotureiden kanssa viemään suruvalitteluja Suuressa taistelussa kaatuneiden omaisille. Kolmikon ollessa poissa Gajoulle hyökkää kuitenkin Kaibutsu ja Sakura lähtee Ouusta Lucyn huijauksen takia. Hän synnyttää pentunsa ollessaan poissa ja antaa Yukimuran ja Joen Saheijille. Weed jää nuorimpana pentuna kasvamaan äitinsä suojaan.
Weed lähtee etsimään Giniä ja oikeastaan Hougen-saaga on suurimmaksi osaksi sitä, että suunnitellaan ylipäällikön pelastamista. Kun Gin saadaan sitten viimein oman laumansa luokse, Weed pääsee tutustumaan tähän paremmin. Silti kaksikon suhde vaikuttaa jotenkin jäätävältä, mutta uskoisin sen voivan johtua hyvin siitä, että Gin itse kasvoi ilman isää. Se kyllä antaa isällisiä neuvoja Weedille, mutta jotenkin Gin vaikuttaa tönköltä ja sellaiselta, ettei ehkä ihan tietäisi miten isänä kuuluu toimia. Lisäksi akita käyttäytyi minusta oudosti Weedin kerrottua nähneensä unen mahdollisista sisaruksistaan. Gin vain jää lauman luokse ja päästää poikansa etsimään ehkä kuvitelluita sisaruksia eikä osoita itse niinkään mitään mielenkiintoa mahdollisia pentujaan kohtaan.

Yukimuran kanssa Ginin välit ovat olemattomat, eihän Yukimura ehtinyt tavata tätä kunnolla ennen kuolemaansa. Se kyllä tiesi Weedin olevan sen veli ja näin ollen Ouun entisen ylipäällikön olevan hänen isänsä, mutta Yukimuran kuollessa Gin on vain hiljaa ja avaa suunsa vasta, kun kertoja kertoo ettei Yukimura enää kuullut mitään.
Myöhemmin hybridisaagassa esitelty Weedin ja Yukimuran veli, Joe, on katkera heidän isälleen eikä halua tavata Giniä. Se uskoo, että Gin hylkäsi heidän emonsa eikä se välitä Weedistäkään ollenkaan. Joe kuitenkin lupaa käydä tapaamassa isäänsä kunhan hybridikarhut saadaan kaadettua. Lopulta kaksikko pääsee ihan hyviin väleihin, sillä Joe ja tämän poika Koshiro liittyvät Ouun laumaan ja heidät nähdään Orionissakin.
Joen suhde Koshiroon on kuitenkin hieman erilainen, sillä tämä muun muassa heittää poikansa puuta päin kun tämä rikkoo isänsä käskyjä. Joe silti välittää ainoasta pojastaan.

Myös Orionissa pennut yllätys yllätys joutuvat eroon isästään Weedistä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Weedin ja tämän pentujen välit ovat suht hyvät vaikkakin Orion aiheuttaa päänvaivaa vaikealla luonteellaan. Pennut lopulta löytävät takaisin yhteen ja jäävät asumaan perheensä luokse, mutta koska emme tiedä jatkaako Takahashi Orionin tarinaa, emme tiedä jatkuiko eläminen onnellisena Ouussa, tuskin.

Onneksi Gingassa on myös muita isähahmoja, jotka eivät ole yhtä etäisiä ja tuntemattomia kuin karhukoirasuvun isät. Esimerkiksi Moss on läheinen poikansa Jaguarin kanssa, joka eli tämän kanssa Sumuvuorella ja liittyi sitten muun lauman mukana Ouun joukkoihin.
Chutoran kohtalosta emme tiedä, mutta Kurotora on pitänyt huolen veljenpojistaan ja omista pojistaan. Heidän välillään on vahva side ja uskon, että Chutoran pojat pitivät Kurotoraa kuin omana isänään.
Benin ja Crossin pojat Ken ja Jouji ovat todennäköisesti kasvaneet perheensä kanssa ja lähteneet sittemmin omille teilleen.

Vaikka osa isistä on jokseenkin viileämpiä jälkikasvuaan kohtaan, he kaikki ovat välittäneet pennuistaan. Shiro uhraa henkensä suojellakseen isäntäänsä Goheita sekä poikaansa Rikiä, Riki pelasti Ginin Akakabutolta (vaikka niin varmasti moni urhea karhukoira olisi tehnyt), Gin itkee vuolaasti Yukimuran kuollessa ja kehuu tätä vaikkei ehtinyt vaihtaa sanaakaan tämän kanssa.
Kurotora on valmis uhrautumaan uuden sukupolven vuoksi ja olisi varmasti taistellut kuolemaansa asti Genban joukkoja vastaan, ellei Akame olisi tullut hakemaan tätä pois. Terun isä taasen hakkasi poikaansa, mutta myöhemmin hyökkäsi Lecterin ja Thunderin kimppuun pelastaakseen Terun ja Moss oli valmis tuhoamaan Benin joukon luultuaan poikansa Jaguarin kuolleen.
Myös pahikset ovat osoittaneet välittämistään pennuilleen. Kurojakin sokaisi raivo, kun Chibi putosi Wilsonin ja Crossin kanssa alas rotkoon. Se myös jätti pentunsa Ouun joukkoihin, koska halusi tämän selviytyvän. Weedin loppupuolella hybridisaagassa esiintyvä hybridikarhu on todennäköisesti kahden muun isä ja se välittää pennuistaan hyvin paljon. Uskon myös, että Akakabuto itsekin välitti punaselkäisistä pennuistaan.
Onneksi Gingan isät välittävät jälkeläisistään, vaikkakaan eivät näyttäisi sitä joka päivä teoillaan.

Näiden pohdintojen kautta haluan toivottaa kaikille isille hyvää isänpäivää!

Weed 37 on ilmestynyt!

Weedin 37. osa Lähestyvä uhka on ilmestynyt tänään!

Lähde

Weedin ja Koyukin suhde syvenee. Toisaalta kauas Ouusta vaeltanut Jerome joutuu hengenvaaraan. Koiria uhkaa jälleen uusi vihollinen.

Edellisessä osassa ei päästykään vielä itse sotakoiriin vaan hoideltiin Kamakirin entisiä sotilaita vastapainoksi suurille vihollisille. Osassa opetettiin nuorelle Kotetsulle oikeudenmukaisuutta ja Weedin välit lämpenivät Koyukin kanssa. Ginin mieltä painoi kuitenkin aavistus tulevasta pahasta.
Tarkoituksenani oli kirjoittaa mielipidekirjoitus tästä edellisestä osasta, mutten päässyt koneelle sitä kirjoittamaan joten se vähän jäi. Julkaisen sen kuitenkin ennen tämän osan kirjoitusta.

Oi mikä kansi tässä osassa! Kiva nähdä taas pitkästä aikaa vain pari hahmoa kannessa ja niin etteivät ne hypi tai juokse missään. Weed näyttää kieltämättä liian tummalta ja Jerome vähän myös, mutta painettu kansi saattaa näyttää vähän vaaleammalta. Epäilen kyllä, yleensä nämä skannatut kuvat ovat vastanneet aikalailla samaa värisävyä kuin mitä kansi oikeasti on.
Taustalla oleva lumimaisema on oikein kaunis, varsinkin nuo suuret jääpuikot sopivat hyvin tuonne. Kivaa saada taas näitä sinisävyisempiä taustoja, metsätaustoja on ollut ihan liikaa. (Kai seuraava pokkari on taas sellainen.)

Tämän mangan käyn kyllä ostamassa tänään heti kunhan kauppaan pääsen. Odotan innolla Venäjän sotakoirien näkemistä.

Meishoubu Retsudenin suomikansi

Aikaisemmin uutisoitiin siitä, että ennen joulua julkaistaan suomeksi tietokirja Meishoubu Retsuden ja ensi vuoden alussa Kacchu no Senshi Gamu kahdessa osassa. Nyt Weedin alkupäästä kertovan tietokirjan suomikansi on julkaistu.

Lähde

Minun täytyy myöntää pettyneeni tähän kansikuvaan. Odotin oikeasti jotain hienoa kantta, jotain joka olisi ehkä muistuttanut vähän japanijulkaisun kantta. Kuva sanottiin otettavan taidekirjasta, mutta tämä kirkkaankeltainen on aika radikaali värivaihtoehto minun mielestäni. Itseäni se ainakin melkein sattuu silmiin, vaikkei kansi välttämättä ole yhtä kirkas painettuna.
Ensimmäisenä itselleni tuli tästä kannesta mieleen Weedin suomijulkaisujen värikannet. Niissä on todella kirkkaat värit taustalla ja inhosin sitä jo silloin kun niitä ilmestyi. Ovat ne nyt vähän siedettävämpiä silmään, kun niihin on tottunut, mutten siltikään pidä niistä vielä. Ne näyttävät jotenkin laiskasti muokatuilta ja niin näyttää tämäkin. Hopeanuolen siniturkkinen poika muuttuikin nyt keltaiseksi. Taustalla olevat tummanruskeat pilvet näyttävät jotenkin oudoilta ja minusta kannen taustaväriksi olisi sopinut paremmin ehkä joku vaaleanruskea. Ja hahmot olisi saanu jättää enemmän oman värisiksi.

Kultainen WEED-teksti on ihan kivan näköinen, mutta itse kuvasta on vielä negatiivista sanottavaa. Tietokirja kertoo taisteluista aina sinne Hougenin ilmestymiseen asti. Kirjan nimi on Taisteluiden aika. Ja kansikuvassa päähenkilö seisoo auringonlaskussa hymyillen.
Kerta koko tietokirja kertoo lähinnä vain taisteluista, niin olisi ollut kiva myös nähdä taistelua kansikuvassa. Esimerkiksi japanilaista kantta olisi voinut hyödyntää ideana, siinä taustalle on liitetty kuvia mangasta ja siinä taistellaan Kaibutsua vastaan. Keskelle on laitettu värikäs Weed ja minusta se on oikein kiva kansiratkaisu.
Toinen idea olisi ollut ottaa suoraan sieltä taidekirjasta kuva, jossa Kaibutsu seisoo Gajoun päällä ja tappaa koiria. Siihen olisi voinut liittää sitten Weedin kasvot, koska onhan ne pakko olla joka pokkarissa. Mielestäni tämä hempeä ja rauhallinen kuva ei siis oikein sovi tietokirjan teemaan, joka on vahvasti koirien taisteluissa.

Kai tähänkin kanteen ajallaan tottuu, mutta tällä hetkellä ainakin karsastan sitä melkoisesti. Aion kuitenkin hankkia tämän teoksen hyllyyni, sillä en ole päässyt tutustumaan Meishoubu Retsudeniin ollenkaan, sitä kun en japaniksi omista.
Tämä tietokirja siis ilmestyy kirjakauppoihin 12. joulukuuta 2014. Sitä voi hyvin toivoa vaikka joululahjaksi, jos ei pääse ostamaan sitä ennen jouluaattoa.

Aloin miettimään hieman tulevia Gamun kansia tämän suomikannen myötä ja toivon totisesti, etteivät ne ole tällaisia samanlaisia kirkkaita värikansia. Nekin kannet pääsemme todennäköisesti näkemään vasta ensi vuoden puolella riippuen ihan siitä, julkaistaanko ensimmäistä Gamua tammikuussa vai meneekö se sen yli.

Mitä mieltä sinä olet Meishoubu Retsudenin suomikannesta? Minkälaiseksi olisit tehnyt sen, mikäli olisit saanut olla päättämässä siitä?

Karmivaa halloweenia!

Olen taas elellyt hiljaiseloa blogin puolella, joten päätin edes väsätä halloween-toivotuksen. Olen yrittänyt kirjoittaa muutamastakin aiheesta postausta, mutta jotenkin en ole onnistunut tuottamaan julkaisukelpoista tekstiä, sillä saan kirjoitettua ajatukseni jotenkin katkonaisesti ylös eikä kirjoituksessa ole niin ikään järkeä. Koulukiireitä on jokseenkin melko paljon, mikä syö innostusta ja eritoten aikaa olla tietokoneen ääressä. Yritän kuitenkin jotain postausta saada aikaan, olen saanut muutamia uusia oheistuotteita ja Weedin mielipidekirjoitus olisi työn alla.

Lamaantuneesta kirjoitustahdista huolimatta, hyvää halloweenia!