Pohdintaa Akamesta

Ginga Densetsu Akamen ensimmäinen japaninkielinen manga on ilmestynyt Japanissa ja sitä on saatavilla myös suomalaisissa nettikaupoissa, esimerkiksi Ginga.fi-kaupasta tai Urumista. Itse en ole kyseistä pokkaria hankkinut enkä ole varma hankinko, mutta pokkarista huolimatta tarina jatkuu yhä viikottain ilmestyvässä Manga Gorakussa.
Kansainvälisellä foorumilla tällä hetkellä Japanissa asuva ruotsalainen fani Tora on päivittänyt GDA:ta koskevaan viestiketjuun kuvia uusimmista luvuista. Siellä oli kuva toiseksi viimeisimmän luvun aloituskuvasta, johon oli piirretty viisi eri ninjakoirasukupolvea.

© Tora

Ylimpänä oleva ruskea koira on jo tutuksi tullut Ozaru ja tämän alapuolella on tämän poika, Hakutaka, joka on yhä pentu tarinan tässä vaiheessa. Kaksi alempaa koiraa ovat tuntemattomia ja ali on meidän tuntemamme Akame, josta tarinan pitäisi kertoa. Tässä vaiheessa Akameen ei olla kuitenkaan vielä päästy ja pidän todennäköisenä sitä, että nämä kaksi tuntematonta koiraa tullaan vielä esittelemään tarinassa. Nämä kaksi ovat 35. sukupolven ja 80. sukupolven ninjakoiria ja uusi lisä tarinaan. Jos näiden kahden (ja Hakutakan) osuus kestää kauan, voi olla, että itse Akameen päästään vasta paljon myöhemmin.
Keitä nämä kaksi koiraa sitten ovat? Olin suht varma, että keskimmäisenä oleva, puolisokea koira on Ganinin Akame. Ulkonäkö sopisi hyvin yhteen ainakin sen osalta, että Ganinin Akamella on silmälappu juurikin vasemman silmän kohdalla, tosin ei olla nähty, minkä näköinen vasen silmä olisi ilman silmälappua. Kuitenkin hahmojen vieressä olevien tekstien käännöksestä päätellen, kyseessä ei voi olla Ganinien Akame.

Tässä ovat tekstien käännökset, jotka Tora oli kirjoittanut foorumille:

*Here's what it says on the chapter images (please correct if I'm wrong): 

伊賀忍犬始祖 大猿

いがにんけんしそ おおざる

Iga ninja dog founder; Ôzaru 

初代赤目 白鷹

しょだいあかめ はくたか

First generation Akame; Hakutaka 

35代目 右近

35だいめ うこん

35th generations of; Ukon

80代目 白神

80だいめ しらが/しらがみ/しろがみ

80th generations of; Shiraga/Shiragami/Shirogami (the two last even with K instead of G)

現: 112代 赤目

げん: 112だい あかめ

Current: 112th generation; Akame

Ganin-Akameksi luulemani koira on siis nimeltään Ukon ja lerppakorvaisella hahmolla on peräti viisi erilaista nimivaihtoehtoa. Tämä Ukon ei voisi olla Akame senkään perusteella, että se on jo 35. sukupolven "Akame" ja Ganinin Akame taasen eli muutama vuosi GDA:n tapahtumien jälkeen.

Kyseinen kuva kuitenkin herätti oman mielenkiintoni, sillä esimerkiksi Hakutakalla näyttäisi olevan mielenkiintoinen ase. Odotan innolla GDA:n jatkumista, sillä tähän mennessä erilaiset taistelukohtaukset ovat olleet hienosti piirrettyjä. Toki se on ollut lähinnä vain miekoilla viiltämistä ja veren lentämistä, mutta kohtaukset ovat olleet dynaamisia. Olisi kiva nähdä erilaisia taisteluiskuja ja ninjakoirien taitoja, esimerkiksi miten Raikaken on syntynyt ja miten kogat ovat kehitelleet katoamistemppunsa Kieseru Shoshitsun.
Ylipäätään haluaisin nähdä kekseliäitä ja taitavia ninjaliikkeitä, koska ne ovat olleet aina sellainen ninjojen juttu ja Hopeanuolessa igojen käyttämät taktiikat olivat hienoja. Tietenkin kogien iskuja haluaisin myös nähdä ja GDA on yllätys yllätys ollut lähinnä sellaista, että igat tekevät kaikki hienommat iskut ja kogat vain perusiskuja.

Nyt alan entistä enemmän toivomaan, että Akame suomenneittaisiin, mutta suomennoksesta ei ole tullut mitään varmuuksia. Jotkut olivat kuulemma jostain saaneet päähänsä, että sarja suomennetaan, mutta kaikki nämä viestit ja uutiset Akamen ilmestymisestä koskevat japaninkielisiä mangoja. Itse en kieltämättä juuri nyt haluaisi Akamea suomennettavaksi, koska itse sarjaa on ehditty julkaisemaan vasta yhden kokonaisen pokkarin verran. Jos nyt aloitettaisiin suomentaminen, japaninkielinen julkaisu ei ehtisi tulla ulos ennen meidän painosta ja sitten jouduttaisiin odottamaan, että uusia lukuja tulee lisää. Nyt on lisäksi Weed kesken ja mahdollisesti sen jälkeen myös Orionia alkaa ilmestymään. Weedin ilmestymisessä menee kuitenkin vielä parisen vuotta. Akamen pitäisi antaa nyt rauhassa ilmestyä Japanissa, jotta voitaisiin aloittaa suomentaminen eikä mangoja tarvitsisi odotella montaa kuukautta. Nytkin pokkarit ilmestyvät Japanissa joka toinen kuukausi, eli meillä julkaisutahti menisi vielä pidemmäksi jos se aloitettaisiin nyt heti, kun sarja on vasta alkuvaiheessa.
Ja onhan meillä suomennettavia Takahashi-mangoja yhä. Olen hyvin kiinnostunut Shiroi Senshi Yamatosta ja Gamusta, jotka toivoisin ainakin suomeksi. Myös Ginga no Inutachi kuulostaa mielenkiintoiselta ja onhan ennen joulua tulossa vielä tuntematon Takahashi-julkaisu ja Antti-sedän mukaan myös alkuvuodesta 2015 tulee lisää suomenkielistä Takahashia. Kyllä meitä taas hemmotellaan!

Mielipide: Weed 35

Perjantaina ilmestyi paviaanisaagan viimeinen osa, joka huipentui Shogunin ja Yukimuran kuolemaan.

Heti ensisanoiksi täytyy sanoa, että tämä osa oli ehdottomasti yksi lemppareistani ja paviaanisaagan paras osa. Saaga oli lyhyt, vain kuuden pokkarin pituinen, mutta silti siinä ehti olla jonkin verran tylsiä kohtia, etenkin alkupäässä. Tässä osassa toimintaa oli kokoajan, kunnes meno rauhoittui ja päästiin siirtymään Ouun hengähtämään ennen sotakoiria.

Mangassa viimeinen taistelu Shogunia vastaan jatkui ja tselada niitti koiria yhä kuin heinää. Kirveen puuttuminen ei oikein heikentänyt tätä ylivahvaksi tehtyä hahmoa.
Yukimura on ollut lempihahmoni aina siitä lähtien kun sain tietää, että Weedillä on isoveli, joka on tulisempi luonteeltaan. Hahmo muistuttaa isoisäänsä Rikiä punaisen turkkinsa takia ja myös tuon luonne on aika samankaltainen. Olen myös tiennyt, että hahmo tulee kuolemaan ja olen aina ollut katkera tästä asiasta. Olen lukenut jostain Takahashin itsensäkin katuneen Yukimuran tapattamista ja toivoin, että hahmo olisi saanut jäädä henkiin. Odotin tätä osaa innolla, koska seuraavaksi alkaa sotakoirasaaga joka on itselleni tällä hetkellä se tuntemattomin osa Weedistä. Samalla kuitenkin olin surullinen, koska Yukimuraa ei enää tämän osan jälkeen nähtäisi.

Weedin ja Yukimuran battogoita oli ilo katsoa. Silti Yukimuran hyökkäys olisi ansainnut yhden kokonaisen aukeaman niin kuin Weedin, koska tässä nähtiin vain pyörähdykset ja sitten iskettiinkin jo päälaki irti. Weedin battoga oli jälleen todella heppoinen eikä näyttänyt tekevän mitään vahinkoa Shoguniin. Jonkun huudahtaessa "Osui!" ihmettelin vain, että niin missä vaiheessa? Näytti nimittäin aivan siltä, ettei Weedin isku olisi osunut.

Sitten koittikin se mangan surullisin kohta, Yukimuran kuolema. On pakko myöntää, että olen tainnut itkeä viimeksi Gohein kuolemassa. Yukimuran kuolema oli todella surullinen ja kyynelkanavat pettivät siinä vaiheessa kun näin Ginin itkevän. Oli jotenkin sydäntäraastavaa katsoa Saheijia, joka itki ottopoikansa perään. Myös Weed saa myötätuntoni, sillä hahmo on yhä kuin lapsi sisimmältään ja kohtauksessa tullut tunnepurkaus oli surullista. Ymmärrän hyvin Weedin huudot, joissa se käskee Yukimuraa kutsumaan tätä veljekseen. Weedin herkkä mieli järkkyy selkeästi, sillä se ei tiennyt veljeydestä ollenkaan ennen tätä. Jotkut olivat kritisoineet ja sanoneet myötähäpeän nousseen Weedin huudoille, mutta minusta ne sopivat tähän, sillä Saheiji pääsi kertomaan Yukimuran tienneen veljestään ja Weedkin rauhoittui ja alkoi tajuamaan asioita paremmin.

Nähdessäni alareunan itkevän Ginin en voinut itsekään
pidättää kyyneliäni.

Ginin käytös oli ihailtavaa, mutta surullista. Tulen nykyään todella surulliseksi nähdessäni Ginin itkevän, koska hahmo on rakas mutta jo vanha ja aikuistunut enemmän. Varsinkin tässä kohdassa entisen ylipäällikön sanat ja itku saivat itseni pillittämään kahta kauheammin.
Yukimuran kuolemassa jäi häiritsemään se, ettei uros kuullut Saheijin tai Weedin sanoja. Olisin myös halunnut sen kertovan veljeydestään Weedille tai sanovan edes jotain, vaikkapa kiitokset Saheijille tai vastaavaa. Eniten kuitenkin harmittaa se, ettei Yukimura saanut kuulla Saheijin kehuvia sanoja tai edes Ginin tunnustuksen ylpeydestään vanhinta poikaansa kohtaan. Koira varmaan kuitenkin kuuli tai ymmärsi jotain, sillä se hymyili Weedille ennen kuolemaansa, mutta aikaisemmin mangassa sanottiin, ettei Yukimura kuullut enää mitään.

Erittäin kauniita sanoja Giniltä,
vollotukseni vain paheni eteenpäin lukiessa.

Koirien hyvästeltyä makakit (ja minun kasatessani itseni) päästiin Ouun ja viimein koirat vaan olivat rauhassa. Olisin toivonut tällaista loppua pokkarille 30, jossa Hougen kuoli. Tuntui siltä, että heti lähdettiin uusiin seikkailuihin ja näin lukijana oli vähän puuduttavaa siirtyä heti makakisaagaan. Tämä osa oli erittäin hyvä jo tämän rauhaisan lopun takia.
Sasuken nännien kuolaus nauratti monia, mutta itse en saanut kovinkaan paljon huumoria tästä kohtauksesta. Olihan nänni-heitto ihan hauska, mutta sitten irstas shiba siirtyi kuolaamaan Reikan turvonneita nisiä ja lopulta se päätyi Mossin haaroväliin. Tämä kohtaus aiheutti myötähäpeää, Moss onneksi vähän ojensi Sasukea, mutta hahmosta en pidä vieläkään. Kaiken lisäksi Sasuke tuntui olevan todella mustasukkainen Reikalle ja Hirolle, sillä se aukoi päätään GB:lle ja vaikutti ihan uhmaikäiseltä pennulta. Todennäköisesti uros on kateellinen, kun ei Chakoa saanutkaan mukaansa.

Gin oli herttainen kertoessaan Sakuran tapaamisesta, mutta itse karsastin sitä, ettei Gin aikonut päästää Sakuraa laumaan. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi sotatilanne ja pitäisi hankkia sotureita, mutta tuolloin koirat elivät rauhanaikaa ja Ouun sanottiin olevan koirien paratiisi, ei pelkästään urosten. Laumaan nimittäin kuului Terryn puoliso Lucy, joka ei tietääkseni ollut mikään taistelija. Miksi Lucy saisi olla laumassa jos Sakura ei? Gin kyllä kieltämättä esitti jo nuorena näitä "eivät tytöt voi taistella" -piirteitä, että sinänsä ei herätä ihmetystä, mutta kuitenkin.
Ei ollut mikään yllätys minulle, että Weed löysi Koyukin samasta pinteestä kuin Gin joskus Sakuran. Tiesin tästä samasta juonikuviosta ja kieltämättä itse en niinkään pidä siitä. Olihan kohtaus ihan kivaa luettavaa, mutta koska se on täsmälleen samanlainen kuin Ginin ja Sakuran kohtaaminen, ei se tuo mitään uutta ja kuulostaa minun korvaani lähinnä siltä, ettei Takahashi ole keksinyt mitään erilaista tapaa kaksikon tapaamiselle. Weed on nimittäin ollut jo sarjan alusta asti lähinnä Gin-kopio. Esimerkiksi sorsia vahtinut tosa heitti Weedin puuseinän lävitse, jonka jälkeen Weedin "karhukoiranveri" heräsi. Lisäksi se loikkasi yhtä vanhana saman kuilun ylitse kuin Gin, tosin tällä kertaa rotkosta puhaltanutta tuulea ei ollut mukana. Kuitenkin, Weed on toistanut jo jonkin verran isänsä tekemiä asioita ja se on ottanut ainakin itseäni päähän, sillä Gin oli Weedin iässä paljon kypsempi ja taitavampi taistelemaan, kiitos Gohein koulutuksen.

Oli todella piristävää päästä näkemään lopussa GNG-vanhuksien ajanviettoa ja toisilleen naljailua. Tuli todella nostalginen tunne ja varsinkin selatessani mangaa kertaalleen läpi tätä postausta varten, sillä olin sitä ennen skannaillut GNG-mangasta kohtauksia tulevaa blogipostausta varten. Kyllä on sanottava, että alkuperäiset gingahahmot ovat sitä parhaimmistoa.

Manga päättyi keventävästi Kotetsun ilmestymiseen ja jestas tämä pieni sisupussi teki itseeni vaikutuksen! Ulkonäöllisesti poika oli jotenkin hauskanoloinen pienine naarmuineen ja haavoineen. Pennun ritarillinen puhe sai itseni hymyilemään ja varsinkin viimeisellä sivulla Oun sotureiden ilmeet antoivat itselleni naurunaihetta. Esimerkiksi Gin näyttää ihan siltä, että se pyörittelisi silmiään ja Kurotoran ja GB:n katseet viimeisessä ruudussa kruunaavat tilanteen. Kotetsu vaikuttaa hyvin itsevarmalta ja rohkealta pennulta, josta pidän ainakin tällä hetkellä suht paljon.

Tosiaan Weed 35 on yksi sarjan parhaista osista mielestäni. Pokkari sisälsi paljon surua, mutta vastapainona siinä oli myös paljon iloa ja rauhallisuutta. Oli oikein kiva päättää makakisaaga rauhallisiin tapahtumiin, sillä sotakoiriin hyppääminen olisi puuduttanut ainakin itseäni jonkin verran. Toivottavasti ensimangassa pääsemme kuitenkin vähän aloittamaan saagaa saksanpaimenkoirista, sillä tuntemattomuutensa takia tämä saaga kiinnostaa itseäni todella paljon.

Mitä mieltä sinä olet Weedin 35. osasta?

Weed 35 on ilmestynyt!

Weedin 35. osa Veljesten veri on ilmestynyt tänään!

Lähde

Weed ja Yukimura taistelevat rinta rinnan kenraalia vastaan. Molemmat ovat valmiita uhraamaan henkensä oikeuden puolesta...

Paviaanisaagan viimeinen taistelu on käynnissä ja saaga loppuu tähän numeroon. Viime manga päättyi siihen, kun Gin joukkoineen saapui lähelle taistelupaikkaa ja Shogun ryntäsi hakemaan kirvestään maasta. Taistelu huipentuu ja kurkkuani suorastaan kuristaa kun tiedän, mitä tulee tapahtumaan tässä osassa.

Kansi on metsäaiheinen, yllätys, ja siinä esiintyvät Kyoshiro ja Sasuke Weedin lisäksi, jälleen kerran. Weed-mangojen kansihahmot ovat minusta aivan liian samat ja alkaa ottamaan päähän samojen hahmojen kierrättäminen. Olen muutenkin pettynyt kansien kuvituksiin, ne eivät kerro mitään kyseisen osan tapahtumista, niissä ei ole pahiksia ja ne ovat lähes kaikki vain samanlaisia. Suomikansissa ehdotonta miinusta tulee näistä iänikuisista metsävalokuvista. Olen jo vakavasti harkinnut lähettäväni sähköpostia Punaisen jättiläisen toimitukselle. Itse olin kesällä viikon lapissa ja tulin napanneeksi paljon maisemakuvia, joissa metsä on suht vähäisessä roolissa.

Aion hankkia tämän mangan heti tänään, sillä halajan päästä lukemaan tätä osaa, vaikken tulevista tapahtumista pidä ollenkaan. En niitä kuitenkaan tässä vielä paljasta, jotta jännitys säilyy niille, jotka eivät ole perillä mangan tapahtumista.

GDA 1: Värillinen kansikuva

Ginga Densetsu Akamen ensimmäinen mangapokkari ilmestyy 9. syyskuuta. Sen voi muun muassa tilata Japanin eBaysta, joka on julkaissut värikuvan ensimmäisen mangan kannesta.

Lähde

Ajattelin ottaa värillisen kansikuvan käsittelyyni, sillä mustavalkoisesta kuvasta oli jokseenkin vaikea katsoa kannen yksityiskohtia.

Nähtyäni kansikuvan ensimmäisen kerran jouduin totemaan, että kuvittelin kuvan olevan paljon tummempi. Mustavalkoinen kuva kannesta oli jokseenkin epäselvä ja kontrasti näytti paljon vahvemmalta, joka saattoi kyllä johtua paljolti kuvan huonolaatuisuudesta. Tämä kuva värikannesta on kuitenkin todella hyvälaatuinen.
Oikeastaan vaaleahko tausta sopii melko hyvin tähän kanteen. Olen todennäköisesti tottunut tummiin kansikuviin, varsinkin suomenkielisten Weedien valokuvakannet ovat lähes aina tummia.
 Jotain uutta tässä kuitenkin on, jota kylläkin nähtiin Hopeanuolen kansissa: tausta on kerrankin maalattu käsin eikä tilalla ole valokuvaa. Kuitenkin tässäkin kuvassa on oma ongelmansa, josta Uru mainitsi Kaksoissolan foorumilla aikaisemmin. Hahmot näyttävät nimittäin melko irrallisilta taustaan verrattuna ja nyt kyseisen seikan huomaa selkeästi. Varsinkin Akame näyttää leijuvan ilmassa, koska hahmon asento ei sovi täysin taustaan. Hahmo näyttää seisovan tasaisella maalla kun taas polku selkeästi näyttäisi laskeutuvan eteenpäin, jolloin hahmon eturuumiin pitäisi olla alempana. Gin ja Weed näyttävät suht hyviltä, vaikka Ginin maassa oleva jalka näyttää vinolta taustaan nähden.

Ehkä suurin ihmetykseni oli Weedin läsnäolo kansikuvassa. Sarja kertoo kuitenkin Akamen esi-isistä ja toivon mukaan itse Akamen nuoruudesta ja ajasta ennen Ouun joukkoihin liittymisestä. Ymmärrän Ginin kansikuvassa, mutta Weedin ei siinä minusta pitäisi olla. Weedillä ei ole osaa eikä arpaa kyseisessä sarjassa, Gin sentään liittyy igoihin ja kogiin jotenkin. Weedin tilalla olisin nähnyt mieluummin vaikkapa Benin, joka päästi Akamen pakoon häkistä ja lähti ylipäätään etsimään tätä laumaan. Parempi olisi ehkä kuitenkin ollut joku igan ninjoista, johon Gin olisi yhä sopinut ihan hyvin. Gin kuitenkin seurasi igoja vesitunnelissa ja lähti hakemaan vastamyrkkyä laumatovereilleen, pelastaen Akamen Kurojakin sirpiltä. Gin sointuisi valkoisten koirien sekaan hyvin ja olihan Akame yksi Ginin läheisistä ystävistä ja neuvonantajista.

Olen iloinen siitä, että tausta on pitkästä aikaa piirretty ja toivoisin näitä lisää, mutta hahmojen irrallisuus ja kannessa leijuminen on miinus, jonka toivoisin katoavan tulevissa kansikuvissa.
Yksi minusta hieno asia on tuo logo! Jos tämä sarja käännetään joskus tulevaisuudessa suomeksi, haluaisin nähdä tuon logon myös suomijulkaisuissa.
Eräs asia jäi mietityttämään, nimittäin se, onko näissä GDA-mangoissa takakannessa jotain kuvaa. Epäilisin vahvasti että on ja odotan kieltämättä innolla takakansien näkemistä. Ylipäätään olisi hienoa saada näitä pokkareita omaan hyllyyn, mutta mangojen hinnat näyttävät olevan todella suolaiset suomalaisissa Gingaa myyvissä nettikaupoissa, joten tämän osan hankkiminen taitaa jäädä kokonaan ellen jostain sitä joskus saa huokeaan hintaan.

Mitä mieltä sinä olet GDA:n ensimmäisen osan kannesta?