Kuten kerroin jo aikaisemmin, sain ensikosketukseni Gingaan noin 6-vuotiaana, eskari-iässä. Täytän huhtikuussa 17 vuotta, joten tänä vuonna tuleekin yksitoista vuotta fanitusta täyteen.
Muistan vielä varsin hyvin sen päivän, kun olimme äitini kanssa Säästöpörssissä ostoksilla. Kiertelin kauppaa ympäri ja katselin tuotteita, kun silmiini osui ostoskärry, joka oli täynnä VHS-kasetteja. Tietenkin menin katsomaan mitä kärrystä löytyisi.
Katseeni osuikin videokasettiin, jossa oli piirretyn pystykorvan kuva. Eläinrakkaana, ja varsinkin koirarakkaana, halusin videon heti itselleni ja pyysin äitiäni ostamaan sen. Äitini suostui ja ensimmäinen Hopeanuoli-VHS lähti mukaani.
En enää muista, minkä videoista sain ensimmäisenä, mutta muistaakseni äitini osti minulle vain yhden kasetin alkuun. Katsoin sen ja jäin heti koukkuun. Halusin saada muutkin videot ja lopulta, joskus, äitini osti muutkin kasetit ja leikattu versio Hopeanuolesta oli koossa.
Vanhempani eivät ole koskaan oikein kritisoineet fanituksen kohdettani, ainakaan lapsuudestani en muista yhtäkään kertaa, kun äitini tai isäni olisi kieltänyt katsomasta raakaa Hopeanuolta. Muistan kyllä 6-vuotiaana istuneeni lattialla television edessä tuijottamassa silmät pyöreinä, kun Akakabuton tappamat Aka ja Don makaavat verisinä maassa ja Riki myöhemmin hyökkää verenhimoisen karhun kimppuun. Isäni ja pappani istuivat sohvalla ja jompi kumpi heistä totesi, että "onkohan tämä nyt ihan lastenohjelma". No minusta oli!
 |
| Näistä se alkoi! |
Katseltuani videot tarpeeksi monta kertaa läpi (ja vähän enemmänkin) ja siirtyessäni internetin ihmeelliseen maailmaan, googletin Hopeanuolen ja löysin tieni Hopeanuoli.comin sivuille. Uteliaana luin jokaisen osion läpi ja sain tällöin tietää, että Hopeanuolella oli poika, Weed. Siihen aikaan, kun Gingapediaa ei vielä ollut perustettu, hahmoesittelyt olivat vielä itse sivustolla. Lueskelin innolla Weedin hahmoja ja opin melko nopeasti muistamaan Weedin keskeisimmät hahmot, jotka oli esitelty sivustolla.
Tutustuin myös pikaisesti Yamatoon ja kurtistelin kulmiani jo silloin ylikasvaneelle tappajaliito-oravalle Raralle. Vaikka Yamato kuulosti mielenkiintoiselta - ja kuulostaa yhä - en kiinnittänyt sarjaan niin paljon huomiota. Olihan Hopeanuoli paljon tutumpi leikatun animen kautta, eikä Yamatosta loppuen lopuksi löytynyt niin paljon tietoa.
Hopeanuoli.comista katselin aika paljon leikattuja kohtauksia ja halusin välittömästi leikkaamattoman DVD-boksin itselleni. Sitä jouduin odottamaan jonkin aikaa, sain boksin joskus ala-asteella joululahjaksi. Tiesin kyllä kaikki leikatut kohtaukset, mutta parastahan se oli itse päästä näkemään ne omalta levykokoelmalta.
Mangaan pääsin kiinni vasta oikeastaan sen suomentamisen jälkeen. Joskus, kun Kipsun Hopeanuolisivut olivat vielä pystyssä, luin sieltä paljon susista tietoja ja opin battogatkin ulkoa. Sivuilta löytyi myös mangasta erilaisia kohtauksia, joten tiesin osan tapahtumista sitä kautta. Pääsin japaniksi tutustumaan susiosiin, kun sain omaksi kaksi 2. julkaisun Hopeanuoli-mangaa, jotka kertoivat juurikin susista. Vaikken siitä mitään ymmärtänyt, niin kuvat kertoivat tarpeeksi ja ihailin paljon battogojen kuvia.
Weed-animeen tutustuin vasta sen ilmestyttyä Suomeen, vähän samalla tavalla kävi mangankin kanssa. Mangassa olen hieman jäljessä, koska kun olen kerran unohtanut ostaa uusimman osan, niin sitten se on jäänyt ja pian huomaankin, että olen viisi pokkaria jäljessä.
Weedin jatko-osaan, tällä hetkellä ilmestyvään Orioniin, en ole niinkään tutustunut. Olen saanut jotain tietoa lukemalla muiden Ginga-blogeja ja satunnaisia Gingapedia-artikkeleja, mutta suurimmaksi osaksi sarja on vielä hyvin pimennossa minulle. Taidan tyytyä ihan odottamaan Orionin mahdolliseen suomennokseen.
Eli oikeastaan olen tutustunut Hopeanuolen kautta muihin Ginga-tarinoihin - Weediin ja Orioniin. Uteliaana lapsena keräsin itse tietoa internetistä ja enemmänkin tietoa sain lopulta myöhemmin, kun liityin Hopeanuoli.comin kaikenikäisten foorumille. Voin hyvin uskoa, että läheisilläni on saattanut joskus mennä hermot fanitukseeni, lapsena taisin olla vähän yli-innokaskin, mutta en ainakaan saanut koskaan mitään negatiivista palautetta perheeltäni tai ystäviltä. Ei se oikeastaan haittaisi, vaikka olisin saanut, tuskin se olisi muuttanut mitenkään innokkuuttani.
Itse tutustuin Gingaan kirjaston videohyllyn kautta :) Siellä oli erään kerran pikkuisen paremmin esillä ykköskasetti, en muista oliko vuoden 1994 vai 1996 julkaisu. Mutta kannesta, jossa Daisuke jännittää jousta plus että kasetin nimi oli Hopeanuoli, tuli ennemminkin joku intiaani-tai preeriapiirretty mieleen ja kiinnostuin, lähinnä kai siksi, koska tuolloin luin aika paljon Laura Ingalls Wilderin kirjoja ja Bonanzaa tuli uusintana joltakin Ylen kanavalta, jota myöskin seurasin pikkulapsena, kun sitä tuli. No, alkuun tietenkin petyin, kun piirretty ei vastannut mielikuvaa, mutta jotenkin vain aloin lainaamaan kirjastosta Hopeanuoli-kasetteja silloin tällöin... Voisi kai sanoa, että Hopeanuoli tuli hiipien seurakseni :D
VastaaPoista