maanantai 9. kesäkuuta 2014

Miksi pääviholliset aina kuolevat?

Orionin päättymistä käsittelevässä tekstissäni sain Satanicalta kommentin, jossa hän mainitsi toivovansa joskus pääviholliselle sellaista loppua, että hän kääntyisikin hyvisten puolelle tai jäisi edes henkiin. Aloin pohtimaan lähinnä puolenvaihtoa ja halusin kirjoittaa siitä erikseen kirjoituksen.

Kun aletaan miettiä Ginga-sarjan pahiksia ja niiden loppuja, voidaan todeta aika pian, etteivät viholliset tunnu kääntyvän toiselle puolelle kovin helposti. Ne kaiken lisäksi kuolevat kaikki tavalla tai toisella, mutta ennen kuolemaansakaan eivät ole valmiita liittymään vihollisen puolelle. On olemassa hahmoja, jotka liittyvät kyllä Oun sotureihin, mutta he eivät ole kovin isossa ja keskeisessä roolissa.

Gingan päävihollisia ovat Akakabuto karhualaisineen, Gaia ja Mustien Susien Imperumin sotajoukot, Kaibutsu, Hougen (+ Genba ja Kamakiri), Shogun makakialaistensa kanssa, Victor sotakoiriensa kanssa, hybridit ja Orionissa Masamune seuraajineen.
Kaikki he kuolevat sarjassa, eivätkä harkitsekaan liittymistä vihollispuolelle ja ymmärrän sen hyvin. Esimerkiksi Oun soturit nöyryyttivät Kamakiria todella pahasti katkaisemalla tämän hampaat ja puremalla pallit pois. Ymmärrän hyvin, miksei Kamakiri alentunut anelemaan paikkaa lauman riveissä, eikä Hiro todennäköisesti olisi kestänyt katsoa isänsä murhaajaa samoissa riveissä.
  Akakabutoa ei edes harkittu pyytää villikoiralaumaan liittymistä, mikä on ihan loogista jo siksi, että vihollinen on karhu ja itse villikoiratkin oli koottu yhteen, jotta he yhteisvoimin saisivat tapettua hirviökarhun. Akakabuto ja koirat eivät puhuneet yhteistä kieltäkään ja olisi ollut todella typerä käänne, jos Punakypärä oltaisiin laitettu koirien joukkoon, jotka nimenomaan halusivat tappaa sen. Kaibutsu menee samaan kastiin, se halusi kostaa ihmisille ja näin ollen myös koirille, jotka olivat ihmisten puolella. Se oli ailahteleva luonteeltaan eikä millään olisi liittynyt Weedin puolelle, sitä ei edes mietitty. Shogun ei luonnollisesti paviaanina sopisi koirien riveihin ja kuka ottaisi laumaansa sellaisen eläimen, joka käskee alaistensa kaapata koiranpentuja saadakseen viinaansa niiden verta?


Sitten pääsemmekin koira- ja susivihollisiin. Oun soturit olivat susien välisessä sodassa ulkopuolinen taho, mutta auttoivat lopulta Reimaa, kun Gin, Ben, Akame ja Kurotora paljastuivat uusiksi Siriuksen sotureiksi. Missään vaiheessa he eivät yrittäneet taivutella Gaiaa puolelleen, eikä voimakas susi olisi siihen taipunut. Sen kohtaloksikin kävi lopulta maanjäristys, se taisteli kuolemaansa asti.
  Lopputaistelussa Hougenia vastaan Weed päättää päästää tämän menemään Hougenin alkaessa itkemään. Se ei ano paikkaa Oun sotureiden riveistä, koska läpeensä paha hahmo suunnitteli jo heidän tappamistaan. Genbakaan ei saanut tilaisuutta liittyä toiselle puolelle, sillä tämä kuoli Hougenin hampaiden kautta.
  En tiedä japania osaamattomana, tarjotaanko Masamunelle paikkaa Oun sotureissa. Epäilen tätä, sillä se oli kuitenkin tehnyt paljon pahaa. Yamabiko pyysi kuitenkin, että hänen henkensä säästettäisiin. Orion kielloista ja pyynnöistä huolimatta hyökkää huivikaulaisen kimppuun, muttei saa tätä tapettua. Yhtäkkiä Masamune repiikin vatsansa auki ja kuolee lopulta sisuskalujen valuessa ulos. Se ei edes anonut armoa tai paikkaa vihollisen riveissä, vaan tyytyi päättämään elämänsä omien hampaidensa kautta. Luulen, että Masamune oli hyvin ylpeä soturi, joka ei aikonut kuolla edes vihollisten hampaisiin, vaan tyytyi itsemurhaan.

Entäpä pienemmät sivupahikset? Weedissähän Hougenin kenraalit Toube, Kaito, Batto ja Buruge liittyvät Oun sotureihin. Kaikki he siirtyvät vihollispuolelle pienestä taivuttelusta, joka ainakin minusta kertoo jonkin verran hahmoista. Miten voida luottaa henkilöön, joka on toiminut vihollisen kenraalina ja on näin ollen melko hyvä taistelijakin, mutta joka pettää oman johtajansa vihollisten pienistä puheista? Oun soturit tuntuvat luottavan jokaiseen aika heppoisesti.
  Tulevassa sotakoirasaagassa esiintyy monia saksanpaimenkoiria, mukaan lukien Maxim ja Lydia. Muun muassa he liittyvät Oun puolelle, mutta vasta paljon myöhemmin taistelujen jälkeen. Lydia rakastuu Jeromeen ja parilla on kuusi pentua Orionissa.
  Orionissa Masamunen kuoltua tämän vasalli Matheus meinaa myös tappaa itsensä, mutta Sanada estää tätä. Matheus ei kuitenkaan senkään jälkeen pyydä paikkaa Sanadan ninjakoirista tai Ousta muuta kuin pojalleen Bonille. Hän itse lähtee haavoittuneen Kenshinin mukana pois paikalta.

Luulen, että viholliset ovat sen verran itsevarmoja ja ylpeitä, etteivät halua ja viitsi alentua anelemaan armoa ja turvapaikkaa vihollisen laumasta, en minäkään tekisi niin, jos olisin Oun vihollinen. Saattaahan myös olla, että joku vihollisista on sittenkin halunnut ehkä salaa ajatuksissaan vaihtaa puolta, mutta eivät halua kokea nöyryytystä ja syrjintää. Esimerkiksi Hougenia vastaan käydyssä taistelussa Kyoshiro menettää tapansa mukaan malttinsa ja suuttuu Weedille, koska hän haluaa päästää Hougenin menemään. Myös esimerkiksi Weedin lähin ystävä GB on usein arvioinut Weedin johtajantaitoja ääneen ja kironnut vihollisillekin ääneen. Kuka haluaa liittyä sellaiseen laumaan, jonka jäsenet laukovat tappouhkauksia ja haistatteluja surutta päin naamaa? Vaikka Weedin käskystä muut olisivatkin hiljaa, kyllä ne varmasti käyttäytyisivät entistä vihollista vastaan syrjivästi ja epäillen. Kukaan tuskin haluaisi ryhtyä siihen, varsinkin, kun itse tietää, että laumassa on henkilöitä, jotka mielellään purisivat kaulavaltimon auki. Onhan vihollinen vienyt heiltä läheisiä ja laumatovereita, esimerkiksi Hougen tappoi Rocketin veljet ja paljon muita sivullisia. Luulen hyvin vahvasti, että Kyoshiro ja Kurotora eivät olisi katselleet Hougenia Oun riveissä kauaa (tuskin kukaan muukaan paitsi Weed). Kyoshiro jo ihan siksi, että se on uhitteleva räkänokka ja Kurotora tulisen luonteensa vuoksi ja eritoten siksi, että Hougenin veli Genba tappoi joukkoineen sen veljenpojat. Hiro taas tuskin olisi katsellut Kamakiriä yhtään, kuten aiemmin mainitsin.


Olen oikeastaan sinänsä ihan tyytyväinen päävihollisten kuolemiin, mutta olisihan sekin vaihtelua, että vihollinen joskus liittyisi vastakkaiselle puolelle. Sinänsä en kuitenkaan ehkä haluaisi nähdä itse päävihollisia Oun riveissä, koska silloin juoni saattaisi jäädä junnaamaan paikoilleen, hahmo unohtuu tai se ei muuten vain toimi. Esimerkiksi Hougenia en olisi jaksanut enää hetkeäkään katsella, jo ihan senkin vuoksi, että se toimi vihollisena niin monen pokkarin verran. Itse ainakin innostuin heti makakisaagasta, koska se on paljon tuntemattomampi kuin Hougen-saaga, joka on kuitenkin päässyt animeenkin. Mangassa oli paljon enemmän tapahtumia animeen verrattuna, mutta silti juonen tiesi suunnilleen jotenkin. Oli myös vapauttavaa päästä viimein uusiin seikkailuihin, sillä jo itse tanskandoggi alkoi ainakin minua ärsyttämään.

Kuitenkin, kuten aikaisemmin sanoin, pääviholliset eivät ehkä liity vihollispuolelle ylpeytensä takia. Olisihan se jonkin verran nöyryyttävää, että ensin uhataan ja tapellaan elämästä ja kuolemasta, mutta lopulta anotaan armoa ja paikkaa laumasta. Ylpeys ja ego saavat pahan kolauksen ja varsinkin ego tuntuu olevan suht tärkeä asia pahiksille.
  Voihan myös olla, että itse Takahashikin kyllästyy piirtämään samaa pahista ja jos kyllästyy koko hahmoon, niin onhan tapattaminen helppoa. Sitten ei tarvitse enää huolehtia yhdestä hahmosta ja saa viimeinkin yhden oman hahmon elämänkaaren päätökseen. Itsekin roolipelimaailmassa haluan joskus tapattaa kaikki hahmoni, jolloin saan niiden elämän päätökseen ja näin myös ehkä tietynlaisen mielenrauhan siitä, että hahmo on päästetty haudan lepoon eikä sen tulevaisuudesta tarvitse enää murheilla. Näin pääsee myös suunnittelemaan uusia hahmoja, eivätkä vanhat jää roikkumaan turhina. Samaa teoriaa/tapaa voi hyvin soveltaa mangakan työhön, Ginga olisi pullollaan elämänsä ja tarkoituksensa nähneitä hahmoja, jos niitä tiettyjä ei olisi tapatettu oikealla hetkellä. Minusta tapattaminenkin on ehkä parempi ratkaisu kuin se, että joku hahmo vain kadotetaan ilman järkevää syytä tai sitten katoamiselle on syy, mutta sitä ei ole koskaan faneille kerrottu. Hahmon kadottua jäljettömiin aletaan spekuloida erilaisia tilanteita ja tapahtumia. Spekulointia taas tuskin syntyy silloin, kun hahmon kuolemasta tiedetään ja tiedetään myös se, miten hahmo kuoli. Esimerkiksi Chutoran kohtalo oli monta vuotta täysin avoimena, sillä hahmon häviämisen syytä tai mahdollista kuolemaa ei koskaan kerrottu. Nyttemmin Takahashi on kuitenkin kertonut, että Chutora kuoli - mutta vielä emme tiedä miksi ja miten. Siitä syntyykin lisää spekulointia ja pohdintaa fanien keskuudessa.

Olen tyytyväinen siihen, että Takahashi on päättänyt vihollisten elämät selkeästi. Voi oikeasti olla niin, että jos Hougen olisikin liittynyt Oun riveihin, olisi se saatettu jo unohtaa Orionissa eikä sitä näkyisi missään. Silloin fanit ovat jälleen pohtimassa hahmon kohtaloa. Pohtiminen on kyllä välillä mukavaa, mutta jatkuva epätietoisuus ja teorioiden esittäminen ei ole niin mukavaa. Luulisi myös, että Takahashikin pääsee helpommalla kertomalla hahmon kadonneen tai kuolleen, koska silloin hän voi välttää "turhat" kyselyt hahmon kohtalosta.

Tämä meni vähän jaaritteluksi, mutta toivottavasti mielipiteeni tuli esille ja saitte tekstistä ylipäänsä selvää.

Mitä mieltä sinä olet päävihollisten kuolemista? Pitäisikö jonkun joskus liittyä vihollislaumaan? Miksi tai miksi ei?

6 kommenttia:

  1. Minua myös ihmetyttää vihollisten liittymisessä se, että miten se käytännössä ottaen onnistuisi, jos tavoitteet ja arvot ovat täysin erilaiset. Esim. nyt Hougen haluaisi maailmanherruutta niin Ohun laumassa oleminen tuskin ajaisi samaa asiaa. Eli näistä tulisi varmasti ristiriitaa.

    Hougenin kenraaleiden puolen vaihto on vähän siinä ja siinä. Tavallaan se ärsyttää, mutta puolen vaihto tapahtui oikeista syistä ja huomattiin että heissä itsessään on näitä samoja asioita kuin Ohun sotureissa.

    Muuten en oikein kannata puolen vaihtamista. Se oikeastaan heikentää pahista ja uskottavuus kärsii siitä. Sniper ansaitsee tästä pisteet, kun on ollut pahis alusta loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa noiden arvojen suhteen. Kenraalitkin luopuivat arvonimistään yllättävän helposti ja nopeasti liityttyään toiselle puolelle, vaikka olivat saaneet taistella hengestään arvon saavuttaakseen.

      Poista
  2. Anteeksi pilkunnussinta, mutta "makakialaistensa" pitäisi korvata sanalla "makakiensa", ellet sitten tarkoita että makakit ovat Makakia -maan kansalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sana on kyllä makaki_alaistensa, mutta väärällä äänenpainolla luettuna/sanottuna siitä kyllä saa makakialaisen. :) Pitää katsoa josko sen muokkaisi jossain vaiheessa erilaiseksi.

      Poista
  3. Hyviä huomioita, samoja aatoksia itsellänikin ollut :) kieltämättä tuo puolenvaihto on vähän niin ja näin ja sopii enemmänkin pikkupahiksille. Siltikin pääpahisten jatkuva kuoleminen on kyllästyttävää, kun tarina loppuu periaatteessa aina taisteluun ja vihollisen kuolemaan.

    VastaaPoista