sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Foorumimuistelua

Kiatsu toivoi minulta blogipostausta, jossa kävisin läpi ajatuksiani/muistoja/mitä ikinä koskien jo kuopattua Kaikenikäisten foorumia. Vietin siellä paljon aikaa vielä silloin, kun se oli pystyssä, ja rakkaita muistojahan sieltä jäi.

En muista enää, koska liityin Hopeanuoli.comin Kaikenikäisten foorumille. Olin silloin kuitenkin ala-asteella, olisiko vuosi ollut peräti 2008? Silloin olin 11-vuotias ja kävin viidettä luokkaa. En ole ollenkaan varma tästä vuodesta, ajat ovat vierineet niin nopeasti eteenpäin, etteivät ajatukset meinaa pysyä perässä.
Olen aloittanut internetissä pyörimisen hyvin varhain, varmaankin pääsin nettiin ensimmäistä kertaa ensimmäisen ja toisen luokan välissä. Googletin Hopeanuolen ja päädyin sieltä Hopeanuoli.comin sivuille. Sain sieltä ensimmäisenä tiedon myös siitä, että Hopeanuolella on jatko-osa ja poika Weed. En kuitenkaan rekisteröitynyt vielä tuolloin foorumeille, en tiedä, olivatko ne edes pystyssä silloin.
Rekisteröidyin Kaikenikäisten foorumille niinä aikoina, kun vielä piirsin paljon ja kehitin itselleni mieluisen nettinimen, Yurikon. K-13 foorumille rekisteröitymisestä "haaveilin" ja joskus sen luvatta teinkin, mutta keskustelut olivat liian aikuismaisia ja viestit pitkiä, etten kovinkaan paljoa foorumilla jaksanut pyöriä.

Kaikenikäisten foorumista on itselläni paljon hyviä muistoja. Siellä otettiin jokainen hyvin vastaan ja siellä oli helppo ystävystyä erilaisiin ihmisiin. Esimerkiksi Kiatsuun olen törmännyt siellä ensimmäistä kertaa. Muistan myös käyttäjäkunnasta muun muassa kizutoran, Kanfleyn, Dingin, Drafegin, Sayan ja monen muun. Tottakai oli sellaisia käyttäjiä, joiden kanssa kemiat eivät kohdanneet, mutta eipä se ainakaan minulta pilannut foorumihetkiä.
Minulla on muistissa myös hetkiä, joita aina välillä kaiholla ajattelen. Foorumin aikaan olin hyvin innokas piirtäjä ja kehityin suht nopeasti, lähes joka päivä kun tuli piirrettyä jotain. Pidin kuvatopiciani pystyssä ja innostuksissani aloitin topicin, jossa ihmiset saivat toivoa omasta hahmostaan kuvaa. Harmikseni en kaikkia lopulta piirtänyt, tilauksia kun kasaantui niin suuri määrä.
Omien taidejuttujen lisäksi piirsin yhdessä foorumilla toimineessa improsarjakuvassa, joka perustui Vaksun fanficiin, jossa seikkailivat meidän käyttäjien omat alterit tai muut hahmot. Se oli hauskaa ja rentoa, vaikka impro kuihtui kasaan aika nopeasti.

Kuvataiteilun ohella yksi suurin asia, jota tein foorumilla, oli laajan fanficin kirjoittaminen, jossa seikkaili foorumin henkilöitä. Ficin nimi oli Ginga Nagareboshi Forum ja ideanani oli kirjoittaa Hopeanuoli-anime koneelle, mutta niin, että hahmot olivat erilaisia.
Tämä kirjoitusprojekti oli aivan mahtava, mutta minun ja muiden harmiksi en ehtinyt julkaista kaikkia lukuja, koska lopulta yläasteelle siirryttäessä aika alkoi loppua ja innostus samalla. Minulla on vieläkin kirjoitetut luvut tallella koneellani ja haluaisin sen vielä joskus kirjoittaa valmiiksi, mutta toiveeksi taitaa jäädä. En enää taida edes omistaa hahmolistoja koneellani. Muistan hatarasti, että oma Yurikoni oli Gin, Saya Riki ja Äffä taisi olla Mossin tilalla.
Voin myöntää mitenkään ylpeilemättä, että foorumilaiset pitivät tarinastani. Todella moni oli halukas lähtemään mukaan ja Sakura-chanin kanssa sovimme, että hän lähtee kirjoittamaan jatko-osaa Ginga Densetsu Forumia, mutta sen ilmestymisestä sovittiin vasta GNF:n jälkeen - joten sitä ei koskaan julkaistu.

Kaikin puolin rakastin foorumilla pyörimistä ja liittyyhän sinne muitakin muistoja: kuulin sieltä ensimmäiseksi, että Hopeanuolta aletaan kääntää suomeksi. Tällaisten ilouutisten lisäksi pidimme välillä piirustuschat-iltoja, joista postailimme sitten screenshoteja foorumille kaikkien nähtäväksi. Muistan myös Snowflaken Ginga-tietovisan, jossa oli palkintona oikeaa fanitavaraa. Se oli myös yllättävän vaikea, kysymyksiä oli animen musiikeista, kuten vaikkapa siitä, kuinka moneen kertaan ne soivat koko animen aikana tai missä kohdissa. Se oli kuitenkin erittäin hauska tehdä, enkä ole osallistunut koskaan vastaavanlaiseen. Kaikin puolin meno oli rentoa, mutta adminit ja moderaattorit pitivät kuitenkin huolta siitä, ettei homma lähtenyt hanskasta.

Foorumilla pyöriminen jäi kuitenkin lopulta lähes kokonaan pois. Koulu alkoi viemään enemmän aikaa ja innostus alkoi hälvetä pikkuhiljaa. Koin kuitenkin sanoinkuvaamattoman järkytyksen, kun olin pitkästä aikaa menossa foorumille ja näin ilmoituksen, että foorumi tullaan sulkemaan. Se oli suorastaan taivaalta pudonnut pommi, en oikein osannut uskoa sitä todeksi. Monet kirjoitetut viestit ja keskustelut tultaisiin poistamaan.
Keräsin äkkiä talteen muun muassa ficcini ja joitain tekemiäni avatareja, sekä muutaman muun asian. Foorumit pysyivät yllättävän kauan vielä luettavana, mutta nykyään ne ovat jo hävitettyjä.

Nykyään olemassa on Kaksoissolan foorumi, joka tavallaan toimii sekä Kaikenikäisten että K-13 foorumina. Löysin tämän sen jälkeen, kun vanhat foorumit olivat suljettuja, mutten halunnut rekisteröityä. Tuntui oudolta lähteä uuden foorumin matkaan, joten jätin ajatukset ja unohdin koko Kaksoissolan.
Palasin kuitenkin foorumin äärelle myöhemmin ja liityin sinne 15.4.2013. Olin kuitenkin melko järkyttynyt jäsenistä: kukaan ei ollut vanha tuttu Kaikenikäisten foorumin ajoilta. Ainoastaan Kiatsun ja parin muun nimen tunnistin. Fanikuntaan oli tullut paljon lisää jäseniä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Se oli pienoinen shokki itselleni. Edelleen mietin, missä kaikki vanhat foorumilaiset liikkuvat ja kuuluuko Ginga enää heidän elämäänsä. Joskus olisi kiva vaihtaa kuulumisia.

Vaikken ollut alussa innoissani kirjoittamassa Kaksoissolassa, niin hiljalleen aloin tottua siihen ajatukseen, että tämä on nyt se "uusi foorumi". Nykyään käyn siellä päivittäin, mutten siltikään oikein jaksa kirjoittaa viestejä Ginga-topiceihin. Sitä tein lähes aina vanhalla foorumilla ja vähän tuntuu siltä, että olisi kirjoittamassa samat asiat moneen kertaan.
Jos minun pitäisi päättää kummalla foorumilla yhä olisin, niin valitsisin kieltämättä Kaikenikäisten foorumin. Itse en tunne vielä järin suurta kuuluvuutta uudelle foorumille, vaikka käynkin siellä joka päivä. Vanhalla foorumilla oli enemmän hauskaa puuhaa ja säännöt olivat vähän löyhemmät, Kaksoissolassa kun kaikenlainen voimasanojen käyttö on kiellettyä, vaikka suositusikäraja on 12 vuotta. Hopeanuolessa ja Weedissä käytetään hittoa, en ymmärrä, miksei sitä saa ketutustopicissa esimerkiksi käyttää.
Tuo on pikkuvika, mutta itseäni se häiritsee hieman. Ei se kuitenkaan vaikuta paljoa siihen, käynkö foorumilla vai en. Tietyt asiat tuntuvat vaan tiukemmilta. Osasimmeko me sitten käyttäytyä vanhalla foorumilla? En tiedä.

Välillä tulen muistelleeksi "vanhoja hyviä aikoja" Kaikenikäisten foorumilla ja kieltämättä itseäni hieman surettaa, että foorumi mentiin lopettamaan. Ymmärrän kuitenkin sen, jos Nawulfilla ei ollut enää halua pitää sitä pystyssä, ei kaikki kestä ikuisesti. Nyt on olemassa Kaksoissola ja suht hyvin sinnekin sopeutuu. Sieltähän sain osan innostuksesta myös blogin perustamiseen, ei unohdeta sitä mukavaa seikkaa.

Olitko sinä vanhoilla foorumeilla? Mitä muistoja itsellesi on jäänyt niistä? Entä oletko liittynyt myös Kaksoissolaan? Jäitkö kaipaamaan jotain vanhoilta foorumeilta?

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ensikosketus Orioniin

En ole ollut oikein koskaan kinnostunut Weedin jatko-osasta Ginga Densetsu WEED: Orionista. Syitä tähän ovat olleet muun muassa tietämättömyys sarjaa kohtaan, erilaisten uusien hahmojen esiintyminen ja ehkä juuri se, että ensiajatus Weedin pojasta oli lähinnä huokaus. Weedin pentujen väritys oli kiintoisa, vaikkakin ne olivat täysin samanlaisia kopioita isästään, eri turkinväreillä vain. Sen koommin en ole sarjaan perehtynyt.

Nykyään, kun olen alkanut liikkumaan enemmän Gingapediassa, olen alkanut myös lukemaan Orionissa esiintyvien hahmojen esittelyjä ja lukemaan Kaksoissolasta sarjan tapahtumista. Hahmoista ei löytynyt oikein tietoa Gingapediasta silloin joskus kun niitä lueskelin, mutta nykyään sarjan edettyä pidemmälle ja oikeastaan yhden käyttäjän kirjoitettua hyvin kattavia henkilöesittelyjä olen alkanut lueskelemaan niitä ja pääsemään vähän paremmin sisälle Orionin tarinaan ja maailmaan.
Itse asiassa päätin tuossa parisen viikkoa sitten ostaa Orionin ensimmäisen osan, kun näin sen myynnissä eräällä yksityisellä myyjällä suht huokeaan hintaan.


Mangan kansi on hieno ja pidän oikein paljon siitä, että kaikki karhukoirat ovat päässeet kuvaan, vaikkakin Shiro puuttuu kuten aina. Valkea karhukoira olisi tuonut omanlaista kontrastia tuohon sinisen ja punaisen joukkoon.
Pidän kannen avaruusteemasta, ovathan Weedin pennut nimetty Orionin tähtikuvion mukaan. Näissä ensimmäisissä kansissa kuvat ja sommittelu ovat vielä fiksuja, mutta myöhemmissä osissa kannet ovat minusta hölmön näköisiä, koska niiden alareunaan on jätetty paljon tilaa obin takia. Obillisissa mangoissahan se tietenkin näyttää kivemmalta, että koko kansikuva näkyy, mutta obittomissa alareunassa on aivan liikaa tyhjää.

Mangan alussa kalastamassa olevat Daisuke ja Hidetoshi kohtaavat Weedin pentuineen. Mukana ovat myös Gin ja Koyuki.
Itseäni on aina vähän harmittanut se, ettei Gin enää käy tervehtimässä Daisukea liityttyään villikoiriin. Tämä kohtaus tuntui hieman kuivalta, olisi ollut hienoa, jos Gin olisi käynyt edes vähän katsomassa entistä omistajaansa ja parasta ystäväänsä.
Pian kohtaamisen jälkeen tulivuorenpurkaus alkaa ja koirat joutuvat pakenemaan. Valitettavasti Orion lähtee pois päin muista ja Joe juoksee tämän perään.

Olen hyvin katkera Takahashille siitä, että hän meni tapattamaan Joen. Koira suojelee urheasti veljenpoikaansa ja kaksikon joutuessa maanalaiseen koskeen, tiikeriraita lyö päänsä kivikattoon ja menettää tajunsa. Olen alkanut pitämään Joesta nyt enemmän ja oli kieltämättä pettymys lukea tuo kohtaus, vaikka olen tiennyt hahmon kuolemasta jo kauan. Tuosta kohtauksestahan ei voi suoraan sanoa, kuoliko koira, mutta Takahashi kertoi itse Joen kuolleen. Sitä ei myöskään nähdä muissa Orionin osissa enää.
Syyksi tälle tekijä kertoi sen, että Joe vaikutti liikaa Weediltä eikä sillä ollut enää mitään tarkoitusta tarinassa. Itse en ainakaan ole saanut Joesta koskaan sellaista kuvaa, että se olisi liian weedmäinen. Olen pitänyt koirasta siksi, koska se ei ole samanlainen vikisijä kuin Weed, vaan se vaikuttaa henkisesti kypsältä ja todella suojelevalta hahmolta.


Weedin pennuista en oikein ehtinyt saada vielä oikein minkäänlaista vaikutelmaa. Orion kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, kerrankin kunnon rämäpää karhukoirasuvussa! Se myös vaikuttaa oikeudenmukaiselta, vaikka onkin sellainen tulinen sielu. Kieltämättä hän taitaa olla tällä hetkellä lempparini sisaruskatraasta, oikeastaan siksi, koska muihin en ole vielä päässyt oikein sisälle.
Sirius vaikuttaa vakavimmalta ja sellaiselta oikealta isovelihahmolta, joka ottaa vastuuta nuoremmista. Tätä vahvisti myös kuva siitä, miten Sirius halaa Rigeliä ja itkevää Bellaa.
Rigelistä ajattelin lempihahmoani silloin, kun Orionista ensikerran puhuttiin. Pääasiassa syynä oli koiran erilainen turkinväri. Okei, Bellalla on vaaleansinisiä raitoja, mutta sitä ei kunnolla näe mustavalkoisessa mangassa. Rigel taas oli erilainen mustan turkkinsa takia, sellaista kun ei ole nähty vielä tähän mennessä. Hahmo kuitenkin on vähän mitäänsanomaton, olen kyllä lukenut tämän alkavan hengaamaan Kurohabaki Terumunen kanssa ja oppivan tältä hienon näköisen taisteluliikkeen.
Bellatrix taas on jäänyt siihen ärsyttävään rooliin, johon sen ajattelinkin (tai oikeastaan pelkäsin) päätyvän, eli täysin poissaolevaksi hahmoksi. Kaikenlisäksi pentueen ainut narttu on kamala itkupilli, mikä ei sekään ollut taas yhtään yllättävä veto Takahashilta.

Olin hieman yllättynyt, kun Kamakirin pojat, Akakamakiri, Kurokamakiri ja Kamajiro, esiintyivät jo tässä ensimmäisessä osassa. Kieltämättä katsoin ensimmäisenä heti, että Kamakiri olisi palannut, kunnes muistin tämän poikien esiintyvän Orionissa. Odotin niiden esiintyvän vähän myöhemmin, mutta olihan tuo ihan positiivinen yllätys nähdä uusia hahmoja jo noinkin pian.
Kurokamakiri on kyllä lempparini veljeksistä ainakin ulkonäön puolesta. Musta irlanninsusikoira on hauskan näköinen, Akakamakiri ja Kamajiro näyttävät vähän liikaa isältään, vaikka värikuvissa Akakamakiri eroaakin punaruskealla värityksellään. Kurokamakiri kuitenkin kuulemma liittyy Oun sotureihin ja se vaikuttaa rauhalliselta, toisin kuin Akakamakiri, joka on kuulemma hakannut veljiäänkin. Veljessarjan vanhin muistuttaa näin enemmän isäänsä, mikä ei minusta tee hahmosta mielenkiintoista.

Loppuun vielä hieman kuvia mangasta. Oli kyllä mielenkiintoista päästä lukemaan Orioniakin näin ihan itse henkilökohtaisesti. En ole mangoja aikaisemmin hankkinut senkään takia, että ne maksavat sen ~16€ eikä kiinnostus ole hirveästi nostanut päätään. Nyt olen kuitenkin vähän enemmän kiinnostunut Orionin tapahtumista, kenties vielä jossain vaiheessa hankin jonkun toisenkin japaninkielisen mangan.

Kaksi mahtavinta hahmoa oli päässyt kauniin väriaukeaman taivaalle.

Daisuke ja Hidetoshi kohtaavat Ginin, Weedin, Koyukin ja Orionin sisaruksineen.

Tämä kuva on yksi vaikuttavimmista. Rakastan tätä, sillä kaikki vanhat soturit
on aseteltu aukeaman etualalle - kerrankin! Yleensä tuntuu siltä, että kaikki
nuoret koirat ovat etualalla, mutta tämä kuva on lähes nostalginen.



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Lapsuuden gingaleikit

Pahoitteluni hiljentyneestä postaustahdista! Kevät on niin täynnä kaikenlaista, ettei intoa kirjoittaa blogia ole oikein löytynyt tai en ole vain ehtinyt kirjoittaa. En ole kuitenkaan unohtanut blogia, älkää sitä pelätkö!


Päätin ottaa käsittelyyn hieman erilaisen aiheen, nimittäin lapsuuteni gingaleikit.
Olen varma, että jokainen, joka on lapsuudessaan (ellei jopa myöhemminkin?) tutustunut Gingaan, on myös leikkinyt jotain siihen liittyvää leikkiä. Itse kuulun ainakin tuohon porukkaan ja kavereiden kanssa keksimme paljon erilaisia leikkitilanteita.

Itse olen juoksennellut pitkin metsiä, teitä, peltoja ja pihoja leikkien Ginga-sarjan hahmoja, pääasiassa Hopeanuolen. Leikin koulun välitunneilla, vapaa-ajalla ja ollessani isälläni parhaan ystäväni kanssa. Keksimme myös muuttaa tiettyjä juttuja hahmoissa, talvisin saatoimme leikkiä Ginga-hahmoja, jotka olivatkin rekikoiria ja vedimme perässämme pulkkaa. Mielikuvitus laukkasi joka leikissä, taisi välillä olla mukana jopa itsekeksimiä sukulaisia hahmoille.

Vastapainoksi niille leikeille, joissa olimme itse hahmoja, leikimme myös erilaisilla leluilla. Muistan yhä tarkasti ne ajat, kun leikimme pari vuotta nuoremman serkkuni ja siskoni kanssa erilaisilla eläinfiguureilla ja dinosauruksilla, jotka olimme sitten nimenneet gingahahmojen mukaan.
Serkullani oli suuret dinosauruskokoelmat ja rehellisesti sanottuna silloin ei haitannut ollenkaan, vaikka Akakabuto oli tyrannosaurus rex hirviökarhun sijaan, mutta Punakypärä olisi kokonsa ja luonteensa puolesta voinut olla vaikka oikeastikin tyrannosaurus.
Tiikerifiguurit ja muut isot kissaeläimet saivat yleensä tiikeriveljesten roolit. Akatorana toimi tavallinen tiikeri, Kurotora oli Skeletorin uskollinen pantteri ja Chutora oli He-Manin tiikeri. Nämä olivat vakiolelut lähes aina leikeissämme, koska raidallisina (lukuunottamatta pantteria) ne muistuttivat tuttuja kaikoiria. Lisäksi He-Man-kissoilla oli heiluvat tassut ja liikkuva alaleuka, jolloin leikkeihin sai enemmän toimintaa ja niin sanottua liikkuvuutta.

Kurotora ja Chutora. Lähde.

Mihin sitten figuurileikkimme yleensä liittyivät? Yksinkertaisesti saatoimme keksiä täysin uuden tarinan tai leikkiä esimerkiksi Akakabuton kukistamista. Weedin ilmestyttyä animelle myös Hougen sai välillä ilmestyä leikkeihimme, sitäkin taisi vastata dinosaurus.
Koska olen aina pitänyt Yukimurasta ja se on oikeastaan ehkä kaikista mieluisin lempihahmo Weedistä, leikin usein sillä/sitä. Weedistä emme kukaan ole hahmona oikein pitäneet, joten saatoimme leikkiä esimerkiksi Rikillä, Ginillä ja Yukimuralla.
Välillä myös leikimme, että Schleich-tiikerinpentu oli Yukimura ja Schleich-leijonanpentu oli Joe.
Joskus myös siirryimme kovista leluista pehmeämpiin ja leikimme vuorostaan pehmoleluilla. Kasasimme peitoista Gajoun ja Akakabutona toimi suuri pehmonalle tai dinosaurus. Tavallisina koirina toimivat sitten erilaiset koirapehmot, dinosaurukset, digimonit ja pokémonit. Muun muassa John tai Jerome oli yleensä sellainen huskylta vaikuttava, R-kioskilta tarroilla saatu isopäinen pehmolelu

Leluleikkien ohella juoksimme serkkumme sen aikaisen kodin viereisessä metsässä ja leikimme villikoiria. Joskus kiipeilimme puissa ja leikimme ninjakoiria, serkkuni kun piti kovasti Akamesta ja itse taas Kurojakista.
Teimme myös niin, että silloisena innokkaana piirtäjänä piirsin serkkuni ja siskoni haluamat hahmot ja leikimme niitä. Ne usein liittyivät myös jotenkin Gingaan, joko ne olivat sukua jollekin hahmolle tai vaan esimerkiksi kuuluivat johonkin laumaan, olivat laumojen johtajia tai vastaavaa.
Joskus myös varsinkin pyöräillessä kuvittelin olevani Gin tai joku muu hahmo ja juoksevani lauman mukana keräämässä koiria mukaan. Samaa harrastin vähän erilailla autossa, nimittäin kuvittelin autojen olevan koirajoukkoja ja juoksevan yhdessä ryhmässä.


Tätä blogitekstiä kirjoittaessa aloin kaiholla muistelemaan menneitä aikoja. Kieltämättä olisi mahtavaa palata ajassa taaksepäin ja leikkiä vielä edellämainittuja leikkejä, vuotta vaille täysi-ikäisenä ei oikein ole aikaa leikkeihin eikä oikein sellaista innostusta kuten lapsena, mikä nyt ei varmaan ole mitenkään yllättävää.
Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen lapsena jo omannut suuren mielikuvituksen ja keksinyt mitä erilaisempia leikkejä.

Millaisia gingaleikkejä itse olet leikkinyt?

lauantai 3. toukokuuta 2014

Weed 31 on ilmestynyt!

Weedin 31. osa Murhaaja herää on ilmestynyt eilen 2.5.2014!

Lähde

Ai että pidän tuosta kannesta! Viimeinkin taas vaihtelua jatkuviin vihreisiin metsäkansiin. Valokuva sopii tähän kanteen kuin nenä päähän.

Paviaanisaaga jatkuu ja osan nimi jo viittaisi siihen, että jotain hirveyksiä alkaa tapahtumaan. En sen enempää ole lukenut juonipaljastuksia tai arvosteluja Kaksoissolasta, mutta näin vilauksen sellaisesta maininnasta, että tämä pokkari olisi tähän mennessä kaikkein raain.
Odotan innolla, että pääsen lukemaan tätä osaa. Sain lahjaksi syntymäpäivilläni jonkin verran rahaa ja osan olen ajatellut käyttää muun muassa Weed-mangoihin. Eiköhän tämä julkaisutahti jossain vaiheessa saada kiinni!