tiistai 28. kesäkuuta 2016

The Last Wars, luku 54

Jälleen kerran on The Last Warsin aika! 

Pics © Mako, thank you very much!
Translations © Bebop, thank you very much!


Luvun aloituskuva, "Valkoisen salaman välähdys"


Monsoon on raivoissaan koirien paosta ja se alkaa tuhoamaan vankilaa.
"Minne he menivät?!"


Monsoon: "Katsoitteko vielä ympäriltänne?! Älkää antako yhdenkään paeta!"
Karhut: "Kyllä, herra!"


Monsoon: "Lopettakaa vetelehtiminen ja tuokaa koirat takaisin!!"


Bob puhuu epäröiden: "Monsoon-herra, jos sallitte minun puhua... Ymmärrän, että on noloa, että koirat löysivät pakoreitin..."
Monsoon kuitenkin karjahtaa vihaisena: "Ei enää sanaakaan! Nyt, sinä syöt nuo koirat välittömästi!"


Bob jähmettyy paikalleen. Monsoon tarkoittaa kolmea ruumista, jotka jäivät vankilaan.
Bob puhuu peloissaan: "Monsoon-herra, nämä ruumiit.... Nämä ruumiit ovat... Ne ovat mädäntyneet monta päivää. Kuvitteletteko minun syövän jotain mädäntynyttä?!"

Kun Monsoon ei vastaa, Bob toistaa kysymyksensä.


Bob alkaa tärisemään ja hän saa tuskin puhuttua peloltaan: "E-ette ole tosissanne, vai mitä, Monsoon-herra....?"

Monsoon odottaa kärsimättömänä, muttei sano sanaakaan.

Bob: "Olkaa kiltti, Monsoon-herra!!"


Sade yltyy yhä kovemmaksi. 


Sasuke ja Yamabiko joukkoineen odottavat yhä samassa paikassa kuin aikaisemmin.

Sasuke: "Äh, vähät tästä. Sade ei tule hidastamaan meitä!"
Yamabiko: "Olet oikeassa! Tällainen sade ei pysty hukuttamaan villikoiran sydäntä!"

Sasuke huomauttaa Yamabikoa, ettei Sasuke itse ole ollut aina villikoira, vaan hän joskus eli ihmisten lemmikkinä.

Yamabiko: "Oh, niin! Sinä olit lemmikkikoira, Sasuke-herra!"

Sasuke selittää, että hän rakasti kotiaan ja perhettä, mutta tämä olisi stressaantunut liikaa, sillä tämä ei päässyt niin usein kävelylle ja tutkimaan ulkopuolista maailmaa.


Nyt Sasuke elää hyvää elämää, sillä hän voi olla aina ulkona, vaikkakin paraikaa jylläävä myrsky ärsyttikin sitä. Yamabiko mainitsee, miten hän ei voi kuvitellakaan miltä Unsaista tuntuu olla aivan märkä.

Yamabiko: "Unsai-herran turkki on todella pitkä ja villainen. Tämän sateen täytyy olla oikea katastrofi hänelle. Kun vesi imeytyy turkkiin, liikkuminen tulee hankalemmaksi ja se haittaa taistelussa."
Sasuke: "Oletko tosissasi?"
Yamabiko: "Olen. Mutta meidän tulee yhä odottaa täällä..."
Sasuke: "Toivottavasti he tulisivat nopeasti."

Sasuke samalla ajattelee itsekseen ovatko Weedin pojat kunnossa, sillä he eivät ole kuulleet yhtään ulvontaa, joka kertoisi heidän tilanteesta.


Kova sade hidasti niin karhuja kuin koiriakin. Ouun soturit eivät voineet hukata hetkeäkään, sillä heidän tuli päästä mahdollisimman nopeasti Daisuken vanhalle kotitalolle.
Kawasemi toimii vartiossa sillä välin kun muut kantavat haavoittuneita. Koirat selittävät Orionille, että ihmisten luona on turvallisinta olla, sillä karhut pelkäävät heitä.


He ovat matkalla Ginin kotitalolle. Andy mainitsee, että Cross on pitänyt majaansa talolla jo jonkun aikaa.


Samassa Kawasemi ja yksi mäyräkoirista huomaavat tumman hahmon pusikossa. Ouun koirat ovat samantien valmiudessa.


Kawasemi lähtee hahmon perään ja Orion säntää Kawasemin mukaan.

Kawasemi: "Katso, tuolla hän on!"
Orion: "Hän yrittää vakoilla meitä! Senkin paskiainen..."


Hahmo on kukas muu kuin Bob. Hän vilkaisee taakseen ja varmistaa, että koirat seuraavat hänen jälkiään. Bob juoksee yhden puun ohitse, jonka takana piilottelee karhu.

Karhu: "Pah... Aiot siis vain juosta karkuun?"

Karhu ilmestyy sitten puun takaa Kawasemin ja Orionin eteen ja he yllättyvät nähdessään karhun.


Bob huutaa karhulle: "Shirakaba, tule takaisin! Niitä on liikaa, teet asiat hankalaksi!"
Shirakaba vastaa tuhahtaen: "Lopeta valittaminen. Aion napata herkullisimman koiran ateriakseni!"

Orion hyökkää Shirakabaa kohti ja iskee hampaansa tuon kuonoon.


Kawasemi sanoo Orionille: "Okei, Orion, ennen kuin lähdemme, nappaan tämän tyypin!"

Kawasemi nappaa Bobia kaulasta ja heilauttaa tuon maahan: "Sainpas sinut, paskiainen!"


Orion jatkaa taistelua Shirakaban kanssa. Samalla Mer juoksee Unsain luokse ja kertoo, että Orion ja Kawasemi törmäsivät karhuun.


Samassa koirien takaa ilmestyy valkoinen välähdys.
Se on Akame! (Ja Kyoshiro ja Rocket.)

Akame: "Katsokaa kaikki! Tämä on oikeudenmukaisuuden voimaa!"

No niin, pääseehän se Akame viimein muiden luokse. Montakohan lukua on loppunut siihen, että Akamen on näytetty juoksevan sirppi suussaan pitkin maita ja mantuja? En edelleenkään usko, että sirpillä mitään ihmeellistä saisi aikaan ja odotankin sitä, että yhtäkkiä siitä tulee joku todella upea ja tappava ase ja seuraavassa jaksossa Shirakabalta lähtee pää irti ynnä muuta.

Taas Takahashi epäonnistuu mittasuhteiden ylläpitämisessä. Siis aivan käsittämätöntä, että Monsoonin koko vaihtelee noin paljon! Ensin sen tassu mahtuisi peittämään kokonaisen pikkukarhun ja se on puitakin korkeampi, mutta heti seuraavassa kuvassa se onkin taas pienentynyt normaalikokoonsa. Paisuuko Monsoon raivostuessaan kuin pallokala ja hieman leppyynnyttyään taas kutistuu? Siltä ainakin näyttäisi.

Bobia käy vähän sääliksi, mutta toisaalta taas ei. Toivottavasti Kawasemi saa raahattua Bobin mukaan ja Ouun koirat ottavat sen panttivangikseen. Ehkä ne voisivat puhua jotain järkeä sen päähän, vähän kyllä epäilen. Nyt kun Akame tulee riehumaan sirppinsä kanssa, Bob varmaan pääsee kyllä karkuun ja juoksee takaisin Monsoonin luokse. No, katsotaan.

Seuraava luku ilmestyy 1.7.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

The Last Wars, luku 53

Pahoittelut, että tässä luvussa on kestänyt! Olen ollut töissä ja aina hyvin väsynyt, joten en ole oikein ehtinyt lukua lisätä blogiin. Tässä se nyt viimein kuitenkin olisi! En ole vielä varma milloin saan perjantain luvun lisättyä, sillä lähden viettämään juhannusta kaverini luokse viikonlopuksi. Voi olla, ettei käännöksiäkään ole vielä silloin, joten saa nähdä.

Pics © Mako, thank you very much!
Translations © Bebop, thank you very much!


Luvun aloituskuva, "Perintö"


Gennai ryntää eteenpäin ja sanoo Tsuyoshille, etteivät karhut ole heidän perässä. Hän myös kysyy, mitä he aikovat tehdä nyt, kun kaikki ovat koossa.

Tsuyoshi on epävarma, joten se kääntyy Molen puoleen: "Hei, Mole. Mitä meidän pitäisi tehdä?"
Mole: "Ai mitäkö tehdä? Ensin meidän pitää päästä täältä pois - ennen kuin tulemme syödyksi."
Gennai: "Mistä me löydämme turvallisen paikan?"
Mole: "Turvallisin paikka on ihmisten luona!"

Ouun koirat ovat järkyttyneitä ehdotuksesta, mutta hetken päästä Unsai toteaa rauhallisena: "Hoh.. Tuo on mahtava idea. Viisas valinta!"

(Katsokaa, kuinka suureksi Gennai on taas piirretty... Plot twist: Izoun emo oli mäyräkoira.)


Mole ehdottaa, että paras paikka on vuorten juurella, Ginin synnyinkodissa eli Fujiwarojen talossa. Pienen pohdinnan jälkeen koirat toteavat sen olevan paras paikka.

Unsai: "Selvä! Me kannamme haavoittuneet. Auttakoon jokainen niin kuin parhaakseen näkee."


Yli puolet Ouun sotureista oli jälleen yhdessä, kiitos Molen perheelle. Perhe ei kuitenkaan tarkoita, että mäyräkoirat ovat tämän pentuja, vaan ne voivat olla esimerkiksi Molen serkkuja niin kuin Hank.

Ouun soturit nousevat yksitellen ylös maasta.

"Au! Ole varovainen!"
"Herra!"
"Oww-ow-owww! Varoisit vähän, koskit haavaani!"
"Anteeksi!"


Kogien Vanhin on yllättynyt siitä, että Orion haluaa kantaa tätä. Orion vitsailee siitä, että tämä piti Vanhinta aina voittamattomana, aivan niin kuin itseään.

Vanhin vastaa nauraen: "Olen iloinen, että voin nähdä sinut viimeisillä hetkilläni..."
Orion: "Älä ajattele noin kamalasti, Vanhin. Niin kauan kuin olen täällä, emme aio kuolla!"
Vanhin vitsailee: "No, sitten annan sinun hoitaa homman, johtaja! Olet hyvin rohkaiseva soturi."


Rigel kantaa selässään haavoittunutta Jeromea, joka pyytää anteeksi sitä, että hänen pitää olla kannettavana.


Sirius taasen kantaa Tesshiniä. 

Tsukikage tai Toshimitsu kävelee Unsain vierellä ja sanoo: "Herra, vanhin... Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta minä kadehdin nuorempia."


Unsai myötäilee kogaa: "On tullut aika luovuttaa ohjat nuoremman sukupolven käsiin."
Koga: "Uskotko todella niin, Unsai?"

Unsain mielestä taakan tulee olla nuorempien harteilla, erityisesti nyt, kun nuoret jakavat karhujen aiheuttaman tuskan vanhempien kanssa.

Unsai: "Ikuisuuksien ajan Ouun soturit ovat joutuneet kantamaan menneisyyden perintöä mukanaan."


Kertoja sanoo jotain siihen suuntaan, että nuoremmat kantavat vanhempia selässään aivan kuten vanhemmat ovat kantaneet omien vanhempiensa taakkaa mukanaan koko elämänsä ajan. Se symboloi sitä, että nyt nuoret ottavat taakan harteilleen aivan niin kuin vanhempi sukupolvikin aikanaan otti.


Samaan aikaan Rocket ja Kyoshiro lepäävät vielä joella.

Kyoshiro: "Rocket... Oi, Rocket."
Rocket nousee istumaan: "Mitä nyt, Kyo?"
Kyoshiro: "Aiotko nukkua ikuisuuden? Meidän on aika lähteä liikkeelle!"


Rocket: "Miten niin aika lähteä? Minä olen kunnossa, se olit sinä joka tarvitsi aikaa lepäämiseen!"
Kyoshiro: "Mitä?! Älä syytä toisia! Mennään, idiootti!"
Rocket: "Tsk! Mitä oikein sanoit? Sinä olet se idiootti täällä!"
Kyoshiro: "Mitää? Älä kutsu minua idiootiksi!"

Kyoshiro yrittää painia Rocketin maahan, järkyttyneenä siitä, miten hän voi kutsua tätä idiootiksi.


Rocket huitaisee Kyoshiron pois kimpustaan hermostuneena. "Lopeta tuo hilluminen! Olemme edelleen karhujen alueella!"
Kyoshiro: "Pfff! Joka ikinen kerta..."

Yhtäkkiä Rocket kuulee jotain ja taklaa Kyoshiron maata vasten.
"Ole hiljaa!" Rocket kuiskaa hämmentyneelle kishulle.

(Huomatkaa Kyoshiron viides jalka.)


Valkea hahmo syöksähtää kaksikon ohitse ja pysähtyy joelle juomaan vettä. Hahmo pudottaa suustaan sirpin ja samassa Rocket tunnistaa tämän.


Rocket: "Ah! Akame-herra!"
Akame: "Oh? Mitä te kaksi teette täällä? Olen iloinen nähdessäni teidät kunnossa."
Kyoshiro: "Missä olette ollut, herra?"
Akame: "Etsimässä asetta. Asetta, jota ihmiset käyttävät."


Akame näyttää kaksikolle sirppiä.

Akame: "Tämän avulla vihollistemme päät putoavat alas!" Akame on saanut juotua ja on valmis jatkamaan matkaa. "Vauhtia, mennään! Hyökkäämme täydellä joukolla karhuja vastaan! Kaikki odottavat meitä vuoren juurella."


Sillä välin karhut seisovat yhä kalliolla. Taivas on tummentunut ja ukkonen jyrähtelee.
"Älä sada vielä", Monsoon puhuu taivaalle.


Bob avaa suunsa: "Monsoon-herra, pian sataa kaatamalla! Ouun armeija aikoo hyökätä uudelleen. Aiommeko kastella itsemme litimäräksi odotellessamme?"
Monsoon: "Mitä siitä, vaikka kastuisimme?"
Bob: "Olemme hitaampia liikkeissämme, jos turkkimme kastuu kokonaan."


Monsoon toteaa Bobille: "Me pärjäämme kyllä. Sade ei hidasta meitä."

Samassa pieni tihkusade yltyy rankkasateeksi.


Monsoon: "No niin, ennen kuin taistelemme, kuunnelkaa tarkasti... Voitte jakaa vankilassa olevat koirat keskenänne."
Yksi karhuista: "Eh? Todellako?"
Monsoon: "Menkää ja valitkaa lempikoiranne!"

Karhut säntäävät vauhdilla vankilaa kohti.

Monsoon kääntyy Bobia kohti: "Bob.. Sinä syöt myös. Ymmärsitkö?"
Bob tuijottaa järkyttyneenä pomoaan ja uikuttaa: "Ei.. Älkää pakottako minua! Ugh!.."


Yhtäkkiä yksi karhuista juoksee takaisin Monsoonin luokse.
"Voi ei! Monsoon-herra! Koirat.... Koirat ovat!"

Monsoon tuijottaa alas ja ymmärtää sitten, mitä on tapahtunut. Vankila on täysin tyhjä.

"Helvetti! Ne ovat karanneet!"
"Ne ovat täysin kadonneet!..."

Parin viime luvun piirtojälki on kyllä ollut yhtä pettymystä. Viime luvussa Gennai oli taas karhun kokoinen niin kuin tässäkin luvussa, heti ensimmäisessä kuvassa. Ja tosiaan Izou on saman kokoinen kuin yksi mäyräkoirista. Yhdessä aikaisemmassa luvussa myös Kyoshirolla oli kaksi häntää ja nyt näköjään viisi jalkaakin. Mihinköhän suuntaan Kyoshiro kehittyy vielä myöhemmissä luvuissa?

Nyt joku varmaan valittaa, että ei saisi valittaa piirrosjäljestä, että Takahashi tekee niin kovaa työtä ja sitä pitää arvostaa ja niin edelleen. Piirtojälki on ehkä tärkein elementti sarjakuvassa, joten kyllä sen pitää olla hyvää. Eri asia, jos kyseessä olisi ihan normaali tarina, jossa olisi joku pari kuvituskuvaa vain. Mutta ei tästä sen enempää.

Koirat lähtevät näköjään Daisuken luokse, mitähän siitä seuraa? Ovatkohan pikkukylän metsästäjät päivittäneet aseitaan enemmän nykyaikaan vai ampuvatko kaikki vanhoilla tussareilla yhä? Jos luodit eivät tehonneet oikein Akakabutoonkaan, niin miten ne tehoavat Monsooniin? Entä uskaltaako Monsoon edes lähteä ihmisten ilmoille? Se ei kuitenkaan ole vielä päässyt ihmislihan makuun, mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin. Saa nähdä ylipäätään ehtivätkö koirat edes alas vuorilta, sillä karhut kuitenkin nyt huomasivat, että koirat ovat karanneet vankilasta. Niiden luulisi lähtevän perään etsimään niitä.

En oikeasti usko, että pienestä sirpistä on kamalasti apua koirille. Ehkä jotain pienempää karhua ne voisivat vahingoittaa sillä, mutta tuskinpa mitenkään erityisesti. Ellei nyt yhtäkkiä sirppi ole joku hurjakin ase, joka tosiaan katkoo kaularangankin. Tosin vetiväthän ganinitkin toistensa jalkoja katki pelkällä miekan sivalluksella, että eiköhän tämäkin ole sitten mahdollista...

Seuraava luku ilmestyy 24.6.2016

maanantai 13. kesäkuuta 2016

The Last Wars, luku 52

The Last Wars jatkuu taas tällä viikolla ja nyt olisi vuorossa jo luku 52! Yli vuodenhan sarjaa on jo julkaistu, aika menee nopeasti.

Pics © Mako, thank you very much!
Translation © Bebop, thank you very much!


Luvun aloituskuva, "Kuolettava pako vankilasta"


Orion tajuaa, että Nokizarun klaani on kuollut. Hän sanoo Unsaille, että tämän takia Unsain olisi pitänyt lähettää Orion asialle, koska silloin hän olisi kuollut eikä Kenshin. Unsai käskee Orionin olla puhumatta sillä tavoin kuolleiden edessä.


Yhtäkkiä Unsai alkaa itkeä. Orion ja Andy ovat järkyttyneitä.

"Sinä ja Kenshin olette kuin yksi ja sama", Unsai sanoo sydäntäsärkevästi. "Näin käy, kun minun käskyjäni ei noudateta. Mutta Kenshin tiesi näin käyvän, hän teki tämän rakkaudesta ystäviinsä, niin kuin sinäkin olisit tehnyt. Kenshin uhrautui, jotta hän löytäisi Monsoonin heikkouden."
Orion: "M-mitä?! Hän etsi vihollisen heikkoutta..."


Unsai: "Niin. Kenshinin ansiosta tiedän nyt Monsoonin heikkouden!"


Koirat ovat hämmästyneitä Unsain sanoista.
Unsai: "Nyt kun olet täällä, Orion, voimme varautua armeijamme kanssa verilöylyyn."
Orion: "Tätä minä juuri tarkoitan! Ouun armeijan pitää näyttää niille raakalaisille kuka määrää!"


Gennai kysyy sitten Unsailta, mitä he tekevät entisten Ouun sotureiden suhteen. Orion tuijottaa tätä kysyvästi ja Gennai kertoo, että soturit on vangittu kivenlohkareista tehtyyn vankilaan. Unsai sanoo, että heidän tulee jättää muut vankilaan, sillä he ovat enemmän turvassa siellä. Orion on järkyttynyt siitä, että sen tovereita on vankina ja se lähtee juoksuun.


Muut huutavat Orionin perään, mutta Orion, Andy ja Bon juoksevat vankilan luokse.
Orion kurkistaa kivien välistä sisälle: "Kuka siellä on? Haloo, onko siellä ketään? Keitä siellä on?!  .... Vastatkaa minulle!"

Sisällä on koiria, mutta ne eivät liiku.


Vankilan sisältä leijuu vahva kalmanhaju. Andy ja Orion yrittävät erottaa ruumiit pimeydestä ja toteavat, että sisällä on kolme ruumista. Kuolleet koirat näyttävät omiin silmiini Lydialta, Jaguarilta ja Musashilta, vaikkakin etualalla olevan koiran häntä näyttää tuuhealta..


"Unsai-herra, he ovat kaikki kuolleet!"

Orion on vihainen, koska Unsai valehteli soturien olevan turvassa vankilan sisällä. Gennai toteaa, että Orion ystävineen näkee vain harhoja.
Bon tuhahtaa ärsyyntyneenä: "Ette ikinä edes varmistaneet, että he ovat hengissä, senkin idiootit! Tämä ei ole oikea aika pelleilylle!"


Samassa muut tajuavat, että nuoret eivät vitsaile ja he juoksevat myös vankilalle.

"Onko siellä todella kolme ruumista?"
"Minne muut sitten menivät?!"
"En näe Vanhinta, Tesshiniä tai Jeromea, en ketään!"

Unsai ja muut sanovat, että heidän tarkistaessa sisällä oli suurinosa Ouun armeijan koirista, mutta nyt siellä oli vain kolme ruumista.


Koirat ovat neuvottomia. Lopulta Kawasemi kuitenkin ehdottaa, että elossa olevat soturit olisivat paenneet ja jättäneet ruumiit jälkeensä. Samassa Sirius ja Andy löytävät johtolangan ja huomaavat kivien välissä aukon, josta koirat ovat ryömineet ulos.


Samaan aikaan yksi mäyräkoirista auttaa vahingoittunutta Hookia pakoon vankilalta. Hook on hyvin väsynyt eikä se jaksaisi liikkua.

Mäyräkoira: "Hyvä Hook-herra, pystyt siihen! Voimme vielä saavuttaa muut!"
Hook: "Tiedän...mutta älä minusta huolehdi. Sinun tulisi auttaa nyt muita ensisijaisesti."
Mäyräkoira: "Mitä sinä oikein puhut?! Älä tuhlaa voimiasi valitukseen! No niin, anna minun auttaa sinua, jotta pääsisit kävelemään."

Mäyräkoira pujahtaa Hookin vatsan alle ja yrittää pidellä tätä pystyssä, sillä Hookin takajalat eivät kanna kunnolla.

Mäyräkoira: "Parempi?"
Hook: "Kyllä... Kiitos Mole..."


Mäyräkoira: "Oikeastaan olen Molen serkku, Hank."
Hook: "Oh..! Anteeksi! Kiitos avusta, Hank."
Hank: "No niin, laitetaan nuo jalat toimintaan! Älä vedä niitä perässäsi."
"Ymmärrän..."

Hook huomaa sitten jonkun katselevan heitä takana pusikoissa.
Hank: "Tsk, he seuraavat meitä... Älä liiku liian nopeasti."
Hook ajattelee tuntemattomien hahmojen olevan koiria, jotka ovat paenneet vankilasta, sillä he tulevat samasta suunnasta. Hank kuitenkin tyrmää tämän ajatukset, sillä mäyräkoirat eivät jättäneet ketään taakseen. Hook ei ole kuitenkaan kovin varma asiasta.


Hank tuhahtaa turhautuneena: "Montako kertaa minun pitää sanoa, etteivät he ole Ouun väkeä?!"
Hook: "Anteeksi, Mole..."
Hank jatkaa entistä turhautuneempana: "Olen Hank!"

Hookin voimat ehtyvät ja se lösähtää makuulleen maahan.


Pari muuta mäyräkoiraa saapuu kaksikon luokse ja Hank kertoo heille, että heidän perässä on vieraita koiria, joten heidän tulee kiirehtiä.


Samassa seuraajat paljastavat itsensä: he ovat Sirius, Orion ja Rigel! Hank on hämmentynyt ja kysyy, ovatko he Hookin ystäviä. Hook ei tiennyt kolmikon olevan heidän perässä ja hän kertoo Hankille heidän olevan Weedin poikia. 
"Heh, olette te aika nulikoita!" Hank toteaa naurahtaen heidän säikähdettyä Weedin poikia.


Hook kertoo pojille, että he todella tarvitsevat heitä ja Unsain joukkoja. Sirius lupaa, että he huolehtivat asioista ja kysyy, missä muut ovat. Muut ovat menneet jo edeltä omaa tahtia, mutta Kurotora on yksi hitaimmista ja hän makaa haavoittuneena maassa, kuitenkin yhä elossa.


Koirat ovat joutuneet etenemään hitaasti, sillä ne ovat olleet heikkoina haavojen ja nälän takia. Niiden jalat tuskin kantavat, sillä vankilassa ei ole ollut tilaa liikkua ja koirat ovat kököttäneet paikallaan koko ajan.

Tesshin: "Hyvä että tulitte, Orion, Sirius... Olemme odottaneet teitä."
Kogien Vanhin: "Ooh, Unsai-herra! Ettehän ole haavoittunut?"
Unsai: "En, olen hyvässä kunnossa, parahin Vanhin. Kerron sinulle kaiken myöhemmin ajan kanssa."
Vanhin: "Muuten, tiedätkö mitä Akamelle on tapahtunut? Oletko kuullut hänen palanneen vielä?"


Akame oli samaan aikaan vielä matkalla takaisin.
Akame ajattelee: "Tämä on käsittämätöntä, Kurojaki... Sinun julma aseesi aiheutti niin paljon tuskaa niin monille.. Ja nyt aion käyttää sitä pelastaakseni ystävieni hengen!"

Kenshin siis todella sai uhrautumalla selville Monsoonin taktiikan! Toivottavasti Unsai kertoo sen pian, koska olen kiinnostunut tästä. Omaan silmään kun Monsoonin taktiikka näytti lähinnä siltä, että se hyökkää yllättäen päälle täydellä voimalla, yrittäen käyttää vasenta etutassuaan vihollisiinsa.

Toivottavasti koirat pääsevät nyt oikeasti jonnekin turvaan. Ihan yllätyin siitä, että Orion ei marssinut takaisin kalliolle haastamaan Monsoonia kostaakseen nokizarujen kuoleman. Koiratkin olivat näköjään päässeet aika lähelle vankilaa tai sitten sieltä oli oikeasti vain muutaman sadan metrin matka kalliolle, jonne karhut jäivät. Kuvittelin sen olevan paljon kauempana. Ennen kaikkea jäin kuitenkin miettimään minne karhut jäivät. Ne päästivät koirat menemään, mutta olisin kuvitellut, että ne olisivat lähteneet itsekin jonnekin ja minnes muuallekaan kuin vankilalle nauttimaan koira-ateriaa?Saa nähdä nähdäänkö niitä nyt vähään aikaan ollenkaan, jos koirat pääsevät kokonaan turvaan jonnekin.

Uusi hahmo sai nimen! Hank on siis Molen serkku, mutta muiden mäyräkoirien sukulaisuutta ei ole vielä missään mainittu. Jotkuthan sanoivat niiden olevan Molen poikia, mutten koskaan ajatellut niiden olevan ainakaan poikia, vaikka jotain sukua ne Molelle saattaisivat ollakin. Hank vaikutti oikein pieneltä ja pippuriselta tyypiltä, sillä meni oikein hermo Hookiin, joka houraili vain Molesta koko ajan.

Ihanaa, että Akame muistaa Kurojakia! Vaikka kaksikko olikin verivihollisia keskenään, on Akame aina tietyllä tavalla kunnioittanut Kurojakia. Tämähän omistautui tehtävälleen täysin sydämin ja kuoli suorittaessaan pyhää tehtävää ja Akame on kutsunut tätä oikeaksi shinobiksi. Toivottavasti Tesshin saisi käyttää sirppiä ja tämä muistelisi jotenkin isäänsä, vaikkei Tesshin tätä välttämättä niin hyvin muista.

Seuraava luku ilmestyy 17.6.