The Last Wars, luku 51

Pahoittelut, että tällä luvulla on kestänyt! Viikonloppu meni valmistumista juhliessa ja pari viimeistä päivää pääsykokeisiin luvussa. Nyt ne ovat kuitenkin takanapäin ja viimein pystyn hengähtämään! Kevät on ollut yhtä lukemista, kiirettä ja stressiä, minkä takia blogikaan ei ole saanut niin paljon huomiota kuin olisi ansainnut. Aion kuitenkin yrittää aktivoitua vähän paremmin muidenkin postausten osalta, kuin vain tämän The Last Warsin. Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta, tässä uusin luku.

Pics © Mako, thank you very much!

Translations © Bebop, thank you very much!

Luvun aloituskuva, "Armon aika".

"Karhukoirien veri herää!"

Koirat kävelevät pois päin karhuista, mutta he miettivät, pitääkö heidän tulevaisuudessa lopulta antaa periksi karhuille. Sirius ei hyväksy sitä, että he jättävät Fuyuonin ja Hiromitsun ruumiit karhuille. "Se ei ole oikein, me emme voi jättää heitä! Shion, tule mukaani, tarvitsen tulkin!"

"Älä ole typerys, Sirius. Tuo otus on verenhimoinen peto, älä yritä puhua sen kanssa!" Gennai murahtaa.

Shion epäröi hieman, mutta Sirius kannustaa tuota mukaansa ja nuoret lähestyvät karhuja.

Bob on raivoissaan: "Oletteko järjiltänne?! Pääsitte viimein pakoon ja nyt olette täällä taas!"

Sirius ei kuitenkaan lannistu: "Shion, kerro heidän pomolleen, mitä minä sanon!"

Unsai ja muut jähmettyvät ja kuuntelevat, mitä Siriuksella on sanottavana.

Sirius: "Haluaisin ottaa ystävämme ruumiit mukaamme. En halua hylätä heitä."

Bob: "Oletko tosissasi, idiootti?! Luuletko, että hän aikoo luovuttaa ruokansa sinulle?"

Sirius: "En puhunut sinulle... No niin, Shion, kerro hänelle!"

Shion: "Toivon vain, että häivymme heti, kun he tekevät siirtonsa.."

Shion puhuu karhua Monsoonille: "Sanani ovat tarkoitettu pomolle! Me haluaisimme ottaa mukaamme ystäviemme ruumiit."

Monsoon on kohottanut vasemman tassunsa, mutta epäröi heidän liiskaamista.

Shion jatkaa: "Minun ystäväni kysyy: annatteko meidän viedä mukanamme ystävämme?"

"Tarkoittavatko he näitä, Monsoon-herra?" yksi karhuista kysyy ja tuijottaa Fuyuonin ja Hiromitsun ruumiita, jotka makaavat kivikossa. Monsoon vilkaisee ruumiita ja sitten Siriusta. Yhtäkkiä hän tajuaa, että Sirius muistuttaa jota kuta... Hänen mieleensä palautuu muisto.

"Mitä teet John?.. Ne ovat vasta pentuja!"

Monsoon muistaa, kuinka pentuna näki Johnin repivän yhden tämän veljen kurkun auki. Paikalle saapui kuitenkin Gin, joka oli järkyttynyt ystävänsä raakuudesta: "Miten voit tehdä jotain näin kamalaa?! John, senkin hirviö!"

John: "Tämä poika on alle puolivuotias ja se on jo näin iso! Ne tulevat olemaan erittäin suuri ongelma, kun ne kasvavat isoiksi! En ole hirviö, Gin..." Gin loikkaa tämän eteen niin, että Monsoon pääsee pakenemaan. "Senkin idiootti! Miksi haluat suojella yhtäkään karhua?!"

Gin: "Koska tämä on väärin! Nämä pennut ovat syyttömiä!"

"Älä yritä leikkiä sankaria, Gin... Pois tieltäni."

"Ei!!"

Monsoon muistaa itkeneensä paetessaan Ouusta ja Ginin antaneen hänelle armoa. Karhun tuijottaessa hiljaisena eteensä, Sirius toistaa kysymyksensä: "Aikooko hän palauttaa ruumiit meille?"

Bob huutaa Siriukselle: "Älä puhu hänelle tuolla tavalla! Yritättekö molemmat päästä hengestänne?!"

Karhut liikehtivät kohti Siriusta ja Shionia, sillä ne ovat ymmärtäneet Monsoonin hiljaisuuden käskynä hyökätä. "Heh, nyt syödään!"

Yhtäkkiä Monsoon kuitenkin huitaisee etutassullaan karhut pois koirien luota.

Koirat ja karhut ovat hämmentyneitä.

Monsoon aloittaa: "Gfhhh... Luovutan ruumiit teille, vaikkakaan mieleni ei ole muuttunut ollenkaan.."

Shion: "Sirius-herra, hän sanoo, että hän luovuttaa ruumiit meille!"

Sirius: "Todellako? Miksi.. pitäisikö meidän edes uskoa?"

Monsoon huitaisee Fuyuonin ja Hiromitsun ruumiit Shionin ja Siriuksen taakse.

Monsoon: "Ottakaa heidät mukaanne ja häipykää!"

Sirius ja Shion eivät voi uskoa onneaan ja he kiirehtivät nostamaan ruumiit selkäänsä. He miettivät, menikö heiltä ohi jokin seikka karhujen puheessa. Unsai ja muut katsovat hämmästyksissä kaksikkoa, kun nuo lähtevät kävelemään kohti heitä.

Shirozaru miettii: "En voi uskoa tätä... Sirius neuvotteli Monsoonin kanssa!"

Sirius oli muistuttanut Giniä Monsoonin menneisyydestä. Monsoon ei kuitenkaan ajatellut Siriusta ystävänä. Sen oli kasvanut käsittämättömiin mittoihin syvän vihansa takia, mutta tämän kerran tyranni antoi armoa.

Monsoon karjuu Shionin ja Siriuksen perään: "Haha, te kaksi! Älkää juosko pakoon, tulkaa pian takaisin! Ja tuokaa mukananne niin monta ystäväänne kuin vain pystytte, hahaha!"

Unsai ja muut laskeutuvat alas kalliolta nöyryytettyinä. Heidän sisuksiaan raastaa kipu ystävien menetyksestä.

Samassa joukko kuitenkin pysähtyy, kun tutut koirat astuvat heidän eteensä. Tulijat ovat Orion, Andy ja Bon.

Unsai kysyy kyynelehtien: "Miksi te tulitte? Käskin teitä odottamaan!"

Orion vastaa suoraan: "En halunnut odottaa."

Tämä luku jätti itselleni vähän ristiriitaiset ajatukset. Monsoon näkee Siriuksessa Ginin ja hän muistaa, kuinka Gin auttoi hänet pakoon Johnilta. Siis miten Monsoonille yhtäkkiä tulee mieleen kyseinen muisto nyt vasta? Tämähän jo jahtasi Giniä pitkin metsää ja yritti tappaa, mites Monsoon ei silloin muistanut, että hei tuo tyyppi auttoi minut pakoon pentuna. Taas tuntuu vähän siltä, että Takahashi ei ole asiaa miettinyt loppuun asti, vaan keksi hatusta tämänkin juonenkäänteen. Ei sillä että se olisi ollut huono, mutta ihan väärässä kohtaa tuli esille etenkin, kun Monsoon on kuitenkin kohdannut Ginin silmästä silmään ja uhonnut tappavansa tämän.

Siriusta en jaksaisi katsella, sillä se on täysi kopio isästään niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaankin. Nytkin Shirozaru hämmästeli, kuinka Sirius neuvotteli Monsoonin kanssa... Oikeastaan en laskisi tuota neuvotteluksi, koirathan vain kysyivät, saavatko viedä ruumiit mukanaan, eivät esimerkiksi tarjonneet mitään vastineeksi karhuille.

Petyin kyllä todella, kun pääsimme luvun loppuun. Pitihän se arvata, että Orion tulee nyt sössimään kaiken. Koirat pääsevät lähtemään pois, mutta lyön vetoa, että kun Orion huomaa kuolleet toverit, tämä säntää päättömään hyökkäykseen kielloista huolimatta ja sitten kaikki ovat taas vaarassa. Jossei se nytkään voinut odottaa muita, niin tuskin se nytkään noudattaa käskyä ja pysyy poissa hankaluuksista.

Seuraava luku ilmestyy 10.6.