Mielipide: Weed 40

Weedin uusin osa jatkui heti siitä, mihin edellinen osa jäi. Nuori Naoki uhrasi henkensä suojellakseen emoaan, pikkuveljiään ja muita paenneita koiria, mutta uhraus ei hidastanut sotakoiria ollenkaan. Naokin kohtalo oli karmiva, sotakoirat repivät nuoren uroksen kirjaimellisesti palasiksi. Pikkukuvasta sain selvää, että ainakin tämän jalat oli revitty irti. Sotakoirat ovat todella varteenotettava vihollinen, ne vain juoksivat eteenpäin ja viilsivät vihollisen hetkessä kuoliaaksi.

Narttujen ja pentujen itsemurha oli julmaa katsottavaa jopa minulle. Itselleni tuli väistämättä mieleen vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen ihmiset, jotka hädissään hyppäsivät WTC-tornien ikkunoista ulos ja kuolivat pudotessaan maahan. Itse asiassa juuri vähän aikaa sitten katsoin pientä dokumentin pätkää, jossa näistä ihmisistä mainittiin. Karmivaa, mutta tämä kohtaus muistutti niistä tapahtumista todella paljon.
Vähän yllätyin kertojan kommenttia siitä, että sotakoirat katselivat tragediaa kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Ainakin Victorin ilme näytti pikemminkin yllättyneeltä ja vähän sanattomalta ja olisin kuvitellut, että sotakoirat olisivat edes vähän yllättyneet "pelkkien kulkukoirien" päättäväisyydestä ja uskollisuudesta johtajaansa Hakuroa kohtaan.

Tämä osa ei ollut niin täynnä taistelua kuin edellinen ja olihan tämä ihan kivaa, että oli vähän rauhallisempaa menoa. Nyt itsekin aloin vähän pitämään Weedin ja Koyukin suhteesta, vaikkakin kaksikon puheet olivat vähän niin ja näin. Koyukin "sehän synnytti sinut" -heitto oli aika odottamaton ja typerästi muotoiltu. Tässä osassa Weedkään ei ollut pelkästään möllöttävä hahmo, vaan sekin osasi vähän kiusoitella. Oli kuitenkin aika outoa, että Weed vei Koyukin katsomaan emonsa hautaa. Tämä nostaa vielä enemmän esille kysymyksiä Weedin suhtautumisesta Koyukiin, sillä niin kuin Ginkin arveli, Weed saattaisi nähdä Koyukissa vain oman äitinsä. Sitähän kertojakin vähän uumoili, että Koyuki näytti ja oli todella samankaltainen kuin Sakura ja lempeä luonne vetosi Weediin... Mutta tosiaan, kaksikko ei ole ollut kauaa yhdessäkään ja Weed vie tuoreen tyttöystävänsä katsomaan äitinsä hautaa. Menee ehkä vähän liian syvälliseksi mielestäni. Myös se vähän ärsytti tilanteessa, kun itse tiesi Hokkaidon verilöylystä ja Weed vain juoksentelee pitkin maita ja mantuja heilansa kanssa, välittämättä ollenkaan mitä laumassa tehdään. Enkä ymmärrä sitä, miksi Weediä pidetään ylipäällikkönä edelleen, sillä tyyppihän vain lähti pois eikä ilmoittanut itsestään mitään, nytkin GB ja muut saivat etsimällä etsiä Weediä. Ei vain minun ymmärrykseeni mahdu se, että miten suuren lauman ylipäällikkö voi vain lähteä laumasta ja jättää velvollisuutensa taakseen. No, Weed on kaikkien rakastama ja superpäähenkilö, että eipä tätä kukaan näytä kyseenalaistavan laumassa, edes Kyoshiro.

Huumori oli ihan hyvää tässä osassa, onneksi ei ollut Sasuken jatkuvaa eritehuumoria. Taas vähän nämä välimatkat olivat aika liioiteltuja, Rocket juoksee 300 kilometriä yhdessä päivässä.. Gininkin joukot saapuivat aika nopeasti Hokkaidolle, meniköhän tuossa matkassa se yksi päivä myös.
Oli raivostuttavaa, miten Hiro aukoi päätään Crossille ja oli täyttä höyryä lähtemässä Hokkaidoon vahvistukseksi. Ei tuokaan jätti olisi varmaan kauaksi pötkinyt. Minua ainakin alkoi risomaan se, ettei Cross sanonut mitään Hirolle vastaan tai vaikkapa löylyttänyt tätä, niin kuin esimerkiksi Kyoshiroa. Onneksi Reika avasi suunsa ja aikalailla yllätyin siitä ryöpytyksestä, mikä tältä pääsi. Hiro saisi saada välillä kuonoonsa kunnolla, jotta oppisi vähän olemaan. Kyllä, en oikein pidä tästä hahmosta, ja puolestani se voisi vaikka kuolla taistelussa. Mutta eipä sitäkään tule tapahtumaan.
Pääsimme näkemään myös vilaukselta Maximin ja Lydian isää, itse Karafuton komentajaa. Hienoa! Sotakoirien päällikön ensivilaus näytti uhkaavalta, tuli vähän mieleen Shogunin tapaaminen makakisaagan alussa. Ensi osassa tätä johtajahahmoa luulisi näkevän enemmän, ainakin itse toivoisin tätä.

Oli todella kiva nähdä Kyoshiron vanhojen laumalaisten kasvamista isoksi ja eritoten shinobitaidot olivat hienoa katsottavaa. Mahtavaa, että Vanhin päätti opettaa nuorille ninjataitoja, saivat nuoret koirat harjoiteltuakin sen puolen vuotta, mitä viettivät kogakoirien vanhimman opissa. Kyoshiron ja joukkion jälleennäkeminen oli liikuttava ja voi miten paljon Terukin on kasvanut! Tuossako tosiaan on isänsä pahoinpitelemä pentu, joka oli aina vähän soittamassa suutaan? Teru näyttää todella komealta nuorelta, niin kuin kaikki muutkin Kyoshiron ystävät. Ouun saatiin jälleen vähän nuorempaa verta lisäksi ja toivon, että näiden koirien ninjataitoja tullaan näkemään myöhemmin taisteluissa ja toivottavasti ne pärjäävätkin niillä edes joten kuten vihollista vastaan.
En malttaisi odottaa seuraavaakaan osaa, koska siinä luulisi Ouun ja sotakoirien taistelun jo alkavan ainakin jollain tavalla. Ensi kuukin on jo maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi!

Ja sitten vielä muutama avatar liittyen tähän osaan.

 Mitä mieltä sinä olet Weedin 40. osasta?