Tämä osa oli pitkälti vain sotakoirien ja Hakuron joukkojen välistä taistelua ja pidin siitä paljon. Oikeastaan välissä olleet Weedin ja Koyukin "hempeilykohtaukset" jäivät lähes täysin minun huomiota, sillä olin todella innoissani sotakoirien aiheuttamasta verilöylystä. Weedin ja Koyukin suhde on muutenkin minusta todella tylsä, molemmat ovat tylsiä hahmojakin kaiken lisäksi eivätkä ne tee muuta kuin juttele ja juoksentele pitkin maita. Joidenkin satunnaisten ällökoirien tapaaminenkin jäi unohduksiin aika nopeasti, vaikka kohtaus aiheuttikin "mitä pirua?" -olon ensimmäisellä kerralla. Vai että kilpikonnaa lemmenruuaksi...Ja sitten itse Hokkaidon teurastukseen. Tässäkin osassa sotakoirat on osattu piirtää hienoihin asentoihin ja pidän niiden taistelutyylistä paljon. Niiden iskut ovat lähinnä tarkkaan harkittuja ja sellaisia, että kun ne osuvat niin ne myös osuvat ja tekevät vahinkoa. Ehkä hieman tuntuivat sotakoirat kyllä ylivoimaisilta, koska yksikään niistä ei tainnut kaatua taistelussa, kun taas Hakuron joukot tapettiin hetkessä. Lisäksi myös itse Hakuron toimeettomuus oli turhauttavaa, sillä tämä oli haavoittunut jo ensimmäisessä kohtaamisessa niin, ettei voinut tehdä oikein mitään itse yhteenotossa. Kaikki tämän pojatkin tapettin Suzakua lukuunottamatta, sääli, mutta onneksi Suzaku pääsi pakenemaan Hiromin ja pentujen kanssa.
Vaikka Hakuro ei oikeastaan taistellut, innostuin tämän saadessa kiinni Aramin kuonosta. Raivokas soturi meni tästä aivan hiljaiseksi eikä oikeastaan enää soittanut suutaan vanhukselle. En kuitenkaan pitänyt taaskaan siitä, ettei Hakuro saanut oikeastaan mitään vahinkoa aikaan, sillä Victor ja pari alaista irroitti tämän ennen kuin Aramin olisi käynyt köpelösti. En toivonut Aramin kuolemaa, mutta joku random sotakoira olisi voinut edes menehtyä.Tähän mennessä oikeastaan kaikki nämä vähän ylempiarvoisemmat sotakoirat ovat suosikkejani. Victor on vahva ensimmäisen osaston johtaja, joka näytti aggressiivisemman puolensa tässä osassa. Hyvä vihollinen, joka osaa taistella, mutta joka ei myöskään anna armoa - edes pennuille ja nartuille. Samaan kastiin menee Aram, jolla on myös erilainen ulkonäkö ja on jo siitä erikoinen. Haluaisin jo kuulla enemmän tämän sotakoiran menneisyydestä, vaikka tavallaan tiedänkin siitä jo.
Maximia pidin joskus kauan sitten vähän tylsänä tyyppinä, mutta hahmohan on mahtava nyt, kun sen pään sisälle on päässyt kunnolla suomimangan ansiosta. Maxim on komea osastonjohtaja, jolla on silti oikeudenmukaisuutta. Tällaista soturia tai lähinnä johtajaa Ouu kaipaisi, koska itselläni alkaa menemään yli "Oun soturit eivät tapa vihollisia" -mantra. Toisin se oli Ginin valtakauden aikana. Myös Maximin sisko Lydia on hieno hahmo ja narttu, joka osaa kerrankin taistella. Olisi Weedinkin kannattanut etsiä itselleen tyttöystävä, joka osaa edes puolustaa itseään.
Odotan innolla myös itse Karafuton komentajan ilmestymistä, haluaisin tutustua tähän mystiseen urokseen paremmin.
Jerome on jälleen alkanut tuntua mukavalta hahmolta. Olen kyllä pitänyt siitä aina, mutta varsinkin mangassa jatkuva kuolinpaikan hakeminen alkoi ottaa pattiin. Nyt se kuitenkin saapuu puolikuntoisena sotakoirien keskelle puolustamaan Hakuroa ja onnistuu tekemään Victorillekin vahinkoa. Jerome on aina ollut hyvä taistelija ja tässä sotakoirasaagassa sen taidot ovat jälleen päässeet mukavasti esille.Tiesin Hakuron kuolevan tässä osassa, mutta kyllähän siitä haikea olo tuli. Ei tullut sellaista itkuvuodatusta, niin kuin Yukimuran eeppisessä ja surullisessa kuolemassa, mutta silti vähän haikea fiilis. GNG:n aikaisia sotureita listitään koko ajan enemmän, mutta Weedin kaverit eivät kyllä vähene... Minun puolesta pois saisi heti lähteä Rocket, Kyoshiro, Reika ynnä muita hahmoja. Eipä Weedin kavereista oikeastaan kukaan ole kuollut ja tiedän, ettei moni tulekaan kuolemaan ainakaan vielä...
Jotenkin oli todella kaunis kohta tuo, missä Hakuron kuoleman jälkeinen tuulenpuuska herättää Oun vanhojen sotureiden huomion. Crossin sanoista: "Tuulen tuoksussa on jotain tuttua vuosien takaa..." tuli jotenkin nostalginen tunne, koska aloin heti miettimään vanhoja "hyviä" aikoja, kun Gin ja muut keräsivät kasaan villikoiria Akakabutoa vastaan.
Ram on jälleen mukava pieni sivuhahmolisäys joukkoon! Colliensukuinen on hauska ilmestys ja sympaattisen oloinen. Vaikkei se tunne Jeromea ollenkaan, se on valmis pitämään tästä huolta Hakuron vuoksi. Kiva hyvishahmo, joka nokkelasti keksi piiloutua ruumiin taakse Maximia. Ramista tulee vähän mieleen Mukku, joka myös oli pörröturkkinen sekä hieman hupsu ja sympaattinen hahmo.Seuraava osa tosiaan ilmestyy huomenna kauppojen lehtihyllyille. Mitä osan mustavalkoisesta kuvasta sain selvää, näyttäisi, että taustalla on joku sinisävyinen taivasmaisema. Muuten hyvä, mutta hahmot on väritetty auringonlaskuun sopivaksi... En ole tuosta sinisävyisyydestä yhtään varma, mutta kuva näyttäisi juuri joltain kirkkaana päivänä otetulta valokuvalta, koska siellä näkyy vaaleaa pilvenhattaraa ja aurinko paistaa suoraan kameraa kohti. Kenties koirat grillaantuvat auringossa? Toivottavasti olen väärässä sinisen taustan suhteen, mutta vähän pelottaa.
Tässä vielä avatareja tästä osasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti