Ajatuksia apinoista

Weedin apinasaagaa on ilmestynyt nyt kolme osaa, perjantaina 4.7. ilmestyy neljäs osa. Saaga on hyvin erilainen verrattuna Hougen-saagaan, sillä tällä kertaa vihollisina toimivat ihmisten lähimmät sukulaiset, apinat.

Itselläni oli suuret odotukset uudelle saagalle, sillä apinoiden mukana sarjaan tuli viimeinkin lempihahmoni Ginga-sarjoista, Weedin isoveli Yukimura. Hahmo ei pettänyt odotuksiani, pidän siitä jopa enemmän kuin ennen kuin olin saanut lukea suomijulkaisuna näitä mangoja.
Tiedän aika tarkasti, mitä tässä lyhyessä saagassa tulee tapahtumaan ja tiesin alkujaankin sen, että apinat ovat jakautuneet kahteen leiriin: on hyviä makakeja, jotka vastustavat Shogunia (joka on muuten typerästi käännetty suomimangaan Kenraaliksi) ja sitten on pahoja makakeja, jotka ovat Shogunin seuraajia joko omasta valinnastaan tai pakosta.

Joskus kun sain kuulla ensimmäistä kertaa, että Weedin vihollisina esiintyy myös makakeja, olin vähän huvittunut. Kuka on saanut päähänsä laittaa vastakkain apinat ja koirat? Nyt olen kuitenkin tarkastellut lähemmin näitä vihollisia, eivät ne ole itsestäni enää niin huvittavia ja tyhmiä. Oikeastihan apinat voivat olla hyvin aggressiivisia ja hyökätä joukolla isompien lihansyöjien kimppuun, ovat paviaanitkin Afrikassa ajaneet hyeenoja pois laumojensa luota.
Ne ovat myös kädellisiä, kuten me ihmiset: ne ovat hyvin älykkäitä ja kekseliäitä muun muassa käyttämään erilaisia asioita työkaluinaan ja aseinaan, niin kuin muinaiset esi-isämmekin tekivät. Apinat voivat saada raivoissaan erittäin pahaa jälkeä aikaan, koska niillä on monta kertaa vahvemmat lihakset kuin meillä ihmisillä ja internetistä löytyy tarinoita simpansseista, jotka ovat tappaneet ihmisiä.
Apinat ovat siis erittäin vakavasti otettava vihollinen. Itse asiassa kolmea ilmestynyttä mangaa lukiessani ikään kuin yhdistin makakit hieman ihmisiin: niiden tilalla saattaisi hyvin olla niiden karvaton sukulainen, keppi kädessä lyömässä lähestyviä koiria. Tunsin myös erittäin paljon sääliä Saheijia kohtaan kuvassa, jossa makakit lyövät suurilla puukartuilla koiraa selkään ja halvaannuttavat tämän. Raakaa ja julmaa, mutta sellaisia eläimet ovat.

Aika moni on kritisoinut makakien ulkonäköä ja sanonut niiden muistuttavan liikaa ihmisiä. Minusta apinat ovat oikein hyvän näköisiä ja tottakai ne muistuttavat vähän ihmisiä, ovathan ne lähisukua meille. Nekään eivät edes näytä kaikki samalta, joka on erittäin hyvä asia. Tietyt hahmot erottuvat joukosta selkeästi: Akazarulla on toinen silmä puhki ja arpia kasvoissa, Gozarulla on hauskat viikset, jotka kuvastavat hahmon olevan selkeästi vanhempi makaki kuin muut ja Tobizarulla on pidemmät poskikarvat kuin muilla. Mukana on myös makakinpoikasia ja Pepe on näistä se tunnetuin.

Sitten päästäänkin apinoiden rauhaa terrorisoivan Shogunin pariin. Kieltämättä itse pääpahis on melko naurettava, koska se laittaa joukkonsa etsimään koiranpentuja, jotta saisi niiden verta viinaansa... On jotenkin vaikeaa ottaa todesta sellaista pahista, joka juo veriviinaa. Ja vieläpä kun kyseessä on eläin.
Shogun on kyllä ulkonäöllisesti ihan vaikuttava ja aika pelottava kuonon päälle vedettyine ylähuulineen. Erikoisempaa vihollisesta tekee myös se, että se on albiino ja näin ollen erityisen altis aurinkon ultraviolettisäteilylle, jolloin tseladalla on ainakin yksi heikkous. Mangassa 32 kerrotaan, ettei hän voi olla auringossa tuntia kauempaa. Samalla vihjailtiin hieman apinan menneisyydessä tapahtuneesta asiasta, joka teki siitä koiran- ja makakinpoikastensyöjän. Odotan kyllä uteliaana tietoa hahmon menneisyydestä, toivottavasti sitä valotetaan enemmän seuraavassa osassa.

Shogunille on kuitenkin tapahtunut niin kuin yleensäkin pahiksille tuntuu tapahtuvan Ginga-sarjassa, ainakin näille, jotka eivät koiraeläimiin kuulu: se on kasvanut valtavan kokoiseksi. Akakabutonkin koko meni ehkä hieman överiksi, mutta nyt myös apina on monta kertaa suurempi kuin sen sortamat makakit tai sitä vastaan taistelevat koirat. Miksi? Makakit ovat jo aika kova vastus koirille, koska ne osaavat käyttää aseita ja hyppiä ketterästi puissa. Eikö Shogun muka olisi pärjännyt normaalikokoisena?
Wikipedian mukaan japaninmakakit ovat pituudeltaan 55-70 senttimetriä ja tseladaurokset ovat taas 60-75 senttimetriä pitkiä. Japaninmakakit painavat 8-20 kilogrammaa, tseladat voivat taas painaa jopa 25 kilogrammaa. Ymmärtäisin sen, jos Shogunia olisi hieman suurennettu, mutta se on aivan järjettömän kokoinen.

Jättiapina ja kääpiökoirat

Shogun olisi tietenkin pidempi ja korkeammalla kuin koirat jos se seisoisi takajaloillaan, mutta jos sen ruumiinpituus olisi niin kuin normaalilla tseladalla, vaikkapa se 75 senttimetriä, niin ei sen noin jättiläismäinen kuuluisi olla.
Itseäni vähän harmittaa tämä, että viholliset eivät voi olla pahiksia ilman, että ne ovat monta kertaa isompia kuin hyvikset, joita vastaan ne taistelevat. Hougenkin oli jättikokoinen, niin kuin tanskandoggit ovat, mutta sekin tuntui liian suurelta aina ajoittain.

Yleinen mielipiteeni apinoista on se, että ne ovat oikeastaan ihan hyviä vihollisia ja tuovat mukavaa vaihtelua jatkuvaan koirahahmorivistöön. Seuraavana saagana on kuitenkin Venäjän sotakoirat, joten koiria (ja varsinkin saksanpaimenkoiria) tullaan näkemään todella paljon. Makakit ovat kyllä potentiaalisia vastuksia koirille ja onhan Shogunkin ihan ok, mutta aikamoisen naurettava minusta. Onneksi edes auringonvalo heikentää sitä hieman.
Makakisaagaa on kuitenkin jäljellä enää pari osaa ja sitten alkaa Weedin toiseksi viimeinen saaga!

Mitä mieltä olet apinoista? Ovatko ne hyviä vihollisia? Miksi tai miksi ei?