Ensikosketus Orioniin

En ole ollut oikein koskaan kinnostunut Weedin jatko-osasta Ginga Densetsu WEED: Orionista. Syitä tähän ovat olleet muun muassa tietämättömyys sarjaa kohtaan, erilaisten uusien hahmojen esiintyminen ja ehkä juuri se, että ensiajatus Weedin pojasta oli lähinnä huokaus. Weedin pentujen väritys oli kiintoisa, vaikkakin ne olivat täysin samanlaisia kopioita isästään, eri turkinväreillä vain. Sen koommin en ole sarjaan perehtynyt.

Nykyään, kun olen alkanut liikkumaan enemmän Gingapediassa, olen alkanut myös lukemaan Orionissa esiintyvien hahmojen esittelyjä ja lukemaan Kaksoissolasta sarjan tapahtumista. Hahmoista ei löytynyt oikein tietoa Gingapediasta silloin joskus kun niitä lueskelin, mutta nykyään sarjan edettyä pidemmälle ja oikeastaan yhden käyttäjän kirjoitettua hyvin kattavia henkilöesittelyjä olen alkanut lueskelemaan niitä ja pääsemään vähän paremmin sisälle Orionin tarinaan ja maailmaan.
Itse asiassa päätin tuossa parisen viikkoa sitten ostaa Orionin ensimmäisen osan, kun näin sen myynnissä eräällä yksityisellä myyjällä suht huokeaan hintaan.

Mangan kansi on hieno ja pidän oikein paljon siitä, että kaikki karhukoirat ovat päässeet kuvaan, vaikkakin Shiro puuttuu kuten aina. Valkea karhukoira olisi tuonut omanlaista kontrastia tuohon sinisen ja punaisen joukkoon.
Pidän kannen avaruusteemasta, ovathan Weedin pennut nimetty Orionin tähtikuvion mukaan. Näissä ensimmäisissä kansissa kuvat ja sommittelu ovat vielä fiksuja, mutta myöhemmissä osissa kannet ovat minusta hölmön näköisiä, koska niiden alareunaan on jätetty paljon tilaa obin takia. Obillisissa mangoissahan se tietenkin näyttää kivemmalta, että koko kansikuva näkyy, mutta obittomissa alareunassa on aivan liikaa tyhjää.

Mangan alussa kalastamassa olevat Daisuke ja Hidetoshi kohtaavat Weedin pentuineen. Mukana ovat myös Gin ja Koyuki.
Itseäni on aina vähän harmittanut se, ettei Gin enää käy tervehtimässä Daisukea liityttyään villikoiriin. Tämä kohtaus tuntui hieman kuivalta, olisi ollut hienoa, jos Gin olisi käynyt edes vähän katsomassa entistä omistajaansa ja parasta ystäväänsä.
Pian kohtaamisen jälkeen tulivuorenpurkaus alkaa ja koirat joutuvat pakenemaan. Valitettavasti Orion lähtee pois päin muista ja Joe juoksee tämän perään.

Olen hyvin katkera Takahashille siitä, että hän meni tapattamaan Joen. Koira suojelee urheasti veljenpoikaansa ja kaksikon joutuessa maanalaiseen koskeen, tiikeriraita lyö päänsä kivikattoon ja menettää tajunsa. Olen alkanut pitämään Joesta nyt enemmän ja oli kieltämättä pettymys lukea tuo kohtaus, vaikka olen tiennyt hahmon kuolemasta jo kauan. Tuosta kohtauksestahan ei voi suoraan sanoa, kuoliko koira, mutta Takahashi kertoi itse Joen kuolleen. Sitä ei myöskään nähdä muissa Orionin osissa enää.
Syyksi tälle tekijä kertoi sen, että Joe vaikutti liikaa Weediltä eikä sillä ollut enää mitään tarkoitusta tarinassa. Itse en ainakaan ole saanut Joesta koskaan sellaista kuvaa, että se olisi liian weedmäinen. Olen pitänyt koirasta siksi, koska se ei ole samanlainen vikisijä kuin Weed, vaan se vaikuttaa henkisesti kypsältä ja todella suojelevalta hahmolta.

Weedin pennuista en oikein ehtinyt saada vielä oikein minkäänlaista vaikutelmaa. Orion kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, kerrankin kunnon rämäpää karhukoirasuvussa! Se myös vaikuttaa oikeudenmukaiselta, vaikka onkin sellainen tulinen sielu. Kieltämättä hän taitaa olla tällä hetkellä lempparini sisaruskatraasta, oikeastaan siksi, koska muihin en ole vielä päässyt oikein sisälle.
Sirius vaikuttaa vakavimmalta ja sellaiselta oikealta isovelihahmolta, joka ottaa vastuuta nuoremmista. Tätä vahvisti myös kuva siitä, miten Sirius halaa Rigeliä ja itkevää Bellaa.
Rigelistä ajattelin lempihahmoani silloin, kun Orionista ensikerran puhuttiin. Pääasiassa syynä oli koiran erilainen turkinväri. Okei, Bellalla on vaaleansinisiä raitoja, mutta sitä ei kunnolla näe mustavalkoisessa mangassa. Rigel taas oli erilainen mustan turkkinsa takia, sellaista kun ei ole nähty vielä tähän mennessä. Hahmo kuitenkin on vähän mitäänsanomaton, olen kyllä lukenut tämän alkavan hengaamaan Kurohabaki Terumunen kanssa ja oppivan tältä hienon näköisen taisteluliikkeen.
Bellatrix taas on jäänyt siihen ärsyttävään rooliin, johon sen ajattelinkin (tai oikeastaan pelkäsin) päätyvän, eli täysin poissaolevaksi hahmoksi. Kaikenlisäksi pentueen ainut narttu on kamala itkupilli, mikä ei sekään ollut taas yhtään yllättävä veto Takahashilta.

Olin hieman yllättynyt, kun Kamakirin pojat, Akakamakiri, Kurokamakiri ja Kamajiro, esiintyivät jo tässä ensimmäisessä osassa. Kieltämättä katsoin ensimmäisenä heti, että Kamakiri olisi palannut, kunnes muistin tämän poikien esiintyvän Orionissa. Odotin niiden esiintyvän vähän myöhemmin, mutta olihan tuo ihan positiivinen yllätys nähdä uusia hahmoja jo noinkin pian.
Kurokamakiri on kyllä lempparini veljeksistä ainakin ulkonäön puolesta. Musta irlanninsusikoira on hauskan näköinen, Akakamakiri ja Kamajiro näyttävät vähän liikaa isältään, vaikka värikuvissa Akakamakiri eroaakin punaruskealla värityksellään. Kurokamakiri kuitenkin kuulemma liittyy Oun sotureihin ja se vaikuttaa rauhalliselta, toisin kuin Akakamakiri, joka on kuulemma hakannut veljiäänkin. Veljessarjan vanhin muistuttaa näin enemmän isäänsä, mikä ei minusta tee hahmosta mielenkiintoista.

Loppuun vielä hieman kuvia mangasta. Oli kyllä mielenkiintoista päästä lukemaan Orioniakin näin ihan itse henkilökohtaisesti. En ole mangoja aikaisemmin hankkinut senkään takia, että ne maksavat sen ~16€ eikä kiinnostus ole hirveästi nostanut päätään. Nyt olen kuitenkin vähän enemmän kiinnostunut Orionin tapahtumista, kenties vielä jossain vaiheessa hankin jonkun toisenkin japaninkielisen mangan.

Kaksi mahtavinta hahmoa oli päässyt kauniin väriaukeaman taivaalle.

Daisuke ja Hidetoshi kohtaavat Ginin, Weedin, Koyukin ja Orionin sisaruksineen.

Tämä kuva on yksi vaikuttavimmista. Rakastan tätä, sillä kaikki vanhat soturit
on aseteltu aukeaman etualalle - kerrankin! Yleensä tuntuu siltä, että kaikki
nuoret koirat ovat etualalla, mutta tämä kuva on lähes nostalginen.