GNG: Lempihahmoni

Hopeanuolessa itselläni on monta lempihahmoa, mutta tähän postaukseen otin niistä viisi.
Hahmot eivät kuitenkaan ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä!

Akakabuto

Itse pääpiru, Hopeanuolen suvun vihollinen, on yksi lempihahmoistani. Sivusinkin tätä aihetta Unelmapahis-postauksessa.
Pidän Akakabutosta ensinnäkin siksi, koska se on karhu. Olen kuullut aika monen kritisoivan Akakabutoa pahiksena siksi, koska sen ajatuksia ei voida tietää ja hahmo on muutenkin salaperäinen omien ajatustensa kanssa. Itse pidän kyseisestä ominaisuudesta, eikä Punakypärä voi tehdä sitä kliseistä virhettä, minkä kaikki pahikset tekevät: ensin solvataan hyviksiä, julistetaan omaa mahtavuutta ja lopulta paljastetaan koko suunnitelma - ja lopulta pahikset häviävät. En pidä tuollaisista kohtauksista, koska ne saavat minut lyömään kämmentä otsaan ja kyselemään, ovatko pahikset todella kaikki noin tyhmiä.
Akakabutosta paremman tekee vielä se, että se on verenhimoinen ja valmis tappamaan kenet tahansa. Tämä nähtiin hyvin kohtauksessa ennen Suurta taistelua, kun Akakabuto iskee koirista lähes voittamattomalta tuntuneen Harppuunakarhun kuoliaaksi yhdellä ainoalla iskulla. Se kuvastaa hyvin hirviökarhun voimaa, itsevarmuutta ja vihaa.

Edellämainittujen lisäksi pidän karhun ulkonäöstä. Kieltämättä karhun koko on vähän liioiteltu (Gingapedian mukaan hirviö painaa 4000-5000 kg), mutta Hopeanuolta ei muutenkaan voi kutsua realistiseksi sarjaksi, joten jättiläismäinen koko sallittakoon. Se lisäksi tekee hahmosta vielä pahaenteisemmän, koska se on muitakin tappajakarhuja isompi. Punainen selkämys taas erottaa karhun muista ja pidän siitä, miten Takahashi on periyttänyt kyseisen ulkonäköominaisuuden myös Akakabuton jälkeläisille. Puhkaistu silmä kertoo sen, ettei karhukaan vahingoittumaton ole, mutta se myös sitoo hyvin Gohein ja hänen karhukoiransa tarinaan mukaan.

Gin

Sarjan päähahmosta en erityisemmin pitänyt moneen vuoteen, mutta nyt viime vuosina Gin on nostanut päätään lempihahmolistassani. Olen aina pitänyt tästä akitasankarista, mutta en ole laskenut sitä lempihahmoihini, koska oikeastaan pidän lähes kaikista Hopeanuolen hahmoista.
Se, mikä eniten säväyttää Ginissä, on hahmon kehityskaari. On aivan mahtavaa nähdä, miten hyvin hahmo kehittyy sarjan aikana. Toisin kuin Weedissä, Ginin elämää päästään seuraamaan heti syntymästä asti. Pidän myös siitä, miten hahmon piirtotyyli muuttuu niin mangassa kuin animessa paljon aikuisemmaksi ja vankemmaksi. Weedissä tätä ei tapahdu, sillä Weed näyttää samalta Orionissakin - huomattavin ero taitaa olla se, etteivät Weedin silmät ole enää lautasen kokoiset.

Gin on päättäväinen ja rohkea pennuksi, mutta samalla se on välillä vähän naiivi ja aikuiset vähättelevät tätä. Gin ei ole kuitenkaan hahmona samanlainen valittaja kuin Weed, sillä tämä ymmärtää milloin viholliselle voi antaa armoa ja milloin ei. Hahmo on oikeudenmukainen, mutta silti se ei pelkää tehdä radikaaleja ratkaisuja, kuten vaikkapa vihollisen tappamista.
Hahmon ulkonäkö on hieno ja kieltämättä nähtyäni arpisemman kuvan Ginistä aloin vähän toivoa, että hahmo näyttäisi siltä vanhemmiten, mutta näin ei (tietenkään) käy. Ehkä Gin muistuttaisi silloin liikaa Rikiä? Suuri johtaja haluttiin varmasti pitää omassa arvossaan, erillisenä ja mahtavana hahmona. Arvet kuitenkin kertovat menneistä ja Riki sai suurimman osan niistä taistellessaan yksin Akakabuton seuraajia vastaan.
Itseäni vähän harmittaa se, ettei animessa Gin ole enää tiikeriraitainen sitten pentuiän jälkeen. Se ei kuitenkaan lopulta haittaa paljoa.

Gohei

Hopeanuolen lempi-ihmishahmoksi nousee Gohei. Olen pienestä pitäen pitänyt vanhasta ukosta. Hän on kokenut metsästäjä ja taitava karhukoirien kouluttaja, vaikka miehen koulutustavat ovatkin epänormaalit ja väkivaltaiset. Ehkä ne kuitenkin kiehtoivat nuoruudessa, sillä Ginin koulutukselle uhrattiin melko paljon ruutuaikaa animessa. Lisäksi Gohein vesikoulutus auttaa Giniä taistelussa Kurotoraa vastaan ja hän pystyy seuraamaan igoja vesitunnelia pitkin. Loppujen lopuksi Gohein koulutuksilla on vahva asema Ginin elämässä, todennäköisesti myös Rikinkin.

Gohein luonne on sellainen, josta itse varsinkin pidän. Ukko on erakkomainen ja yrmeä, mutta silti hän tuntee suurta rakkautta koiria kohtaan ja on valmis tekemään mitä tahansa niiden eteen. Hänhän oli valmis käymään Akakabuton kimppuun yksijalkaisena ja aseenaan vain veitsi, kun hirviökarhu löi Rikin rotkoon. Tuollaista omistuneisuutta ihailen, sillä itse lemmikin omistajana olisin valmis tekemään mitä tahansa oman lemmikin puolesta. Myöskin Suuren taistelun jälkeen Gohei lähtee itkien taistelupaikalta hyvästelemättä sen suuremmin Rikiä, koska suuri mies ei halua yleisöä kuollessaan. Todella liikuttava kohtaus.
Manga loppuu sairastuneen Gohein kuolemaan ja täytyy sanoa, että yleensä en itke sarjakuvia tai kirjoja lukiessa, mutta vanhan metsästäjän kuolema sai kyyneleet silmiin. Se on lopulta ehkä "kaunein" ja surullisin kuolema koko Gingassa, sillä Gohei kuolee halatessaan rakasta karhukoiraansa, Giniä.
Mahtava hahmo, hieno ulkonäkö ja luonne erityisesti.

Kurojaki

Jälleen yksi lempparipahis. Kurojaki on mahtava hahmo ja varsinkin sen (ja kogien) ulkonäkö on todella upea. Olen pitänyt kogista niiden luonteen, kannibalismin ja harjasten takia. Kurojakin hahmo kannibaalikogien johtajana antaa siitä vahvan ja raakalaismaisen kuvan ja sitä se melkein onkin. Koiran käyttämä sirppi aseena tekee siitä vielä vaarallisemman vastustajan, eikä Akamekaan todennäköisesti olisi pärjännyt tälle, ellei Gin olisi tullut apuun.
Itseäni harmittaa, että Kurojaki ja kogat ovat kuitenkin "niin helppoja" vastustajia eikä niiden ninjataitoja ja taistelutekniikoita näytetä niin paljon kuin igojen.

Kogajohtajan kuolema on dramaattinen ja mieleen jäävä. Hopeanuolessa on minusta paljon paremmat kuolemat kuin Weedissä, Weedin kuolemat ovat kaikki hyvin samankaltaisia, kun taas Hopeanuoli on täynnä tällaisia erilaisempia kuolemia. Kurojakin ylpeys menee jopa sen oman pennun edelle, mikä on vähän raukkamaista, mutta minusta se sopi hyvin Kurojakiin ja tuohon tilanteeseen. Kogakoirien omistautuminen tehtävälleen on ihailtavaa. Muiden kogien käyttäytyminen Kurojakin itsemurhatilanteessa kertoo paljon heidän tummanpuhuvan johtajan karismasta.

Riki

Ohun Suuri johtaja on ollut lempihahmoni aina. Rikin taistelu Akakabutoa vastaan herätti heti mielenkiinnon kyseiseen hahmoon ja tottakai siksi, koska tämä oli Ginin isä. Myöhemmin selvitessä, että Riki on Ohun lauman johtaja, innostuin ja hahmosta nousi todellinen lempihahmo.
Olen aina pitänyt Rikin ulkonäöstä. Väritys on kivan yksinkertainen, mutta kuitenkin "rikimäinen". Johtajan silmät antavat vahvan ja viisaan kuvan tästä ja myöhemmin arvet kertovat paljon karhukoiran kovasta elämästä.
Ginga Densetsu Riki näytti koiran pentuelämää ja oli hienoa nähdä, että Suuri johtaja olikin oikeasti pentuna pienikokoinen ja pelkuri. Hahmokin on kokenut siis suuren kehityksen, vaikka on sääli, ettei Rikin koulutusvuosista ole sanottu mitään. Gohei todennäköisesti varmaan käytti samoja koulutusmetodeja kuin Gininkin kanssa, ainakin Gohei mainitsee animessa Rikin reagoineen aseen laukaukseen paljon enemmän kuin Gin.

Rikin kuolema on yksi surullisimmista kuolemista ja vaikka tietää, että se vielä tulee tapahtumaan, niin joka katselu- ja lukukerralla ainakin minä tunnen haikeutta. Riki sai minusta arvoisensa kuoleman, en olisi halunnut nähdä suurta karhukoiraa kuolemassa vanhuuteen jonkun luolan nurkissa. Suuri johtaja saattoi luovuttaa johtajuutensa pojalleen ja kuolla rauhallisena tietäen, että Akakabuto oli viimeinkin voitettu.

Muita lempihahmojani ovat muun muassa Benizakura, Hakuro, John, Kurotora ja Smith.

Kuka on sinun lempihahmosi GNG:stä?